Tietoja minusta

Oma kuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesän ensimmäinen päivä


Nyt tuntuu siltä, että kesä on vihdoinkin tullut myös meille tänne Pohjois- Suomeen. Tänään on ollut se päivä kun farkut vaihtuivat kesähousuihin ja pitkähihaisen paidan sai vaihtaa hihattomaan toppiin, jihuu ! Aurinko on hellinyt ja valkoinen iho on imenyt toivon mukaan vain niitä hyviä auringonsäteitä, jos niitä nyt on olemassakaan. Kohtuus tässäkin asiassa, pieni päivetys on ihan paikallaan .
Tämän päivän lämmin ja aurinkoinen sää houkutteli talonväen ulos ruokailemaan.  Näyttipä naapurustossa käry nousevan monen muunkin pihasta. Grillauspäivä parhaimmasta päästä.

Mutta mitäpä kuuluu meidän pienelle pihalle nyt, kun viime postauksesta on kulunut toista viikkoa?
Paljon on tapahtunut, hyvää ja myös pieniä pettymyksiäkin. Iso pettymys oli kun huomasin, että taimi, jota luulin hortensiaksi ei sitten ollutkaan se vaan vanha jo hävitetty "kukka".  Sieltä se puskee uudella vimmalla kohti taivasta. Ei suostunutkaan häviämään siltä paikalta. Olkoot nyt sitten siinä vielä toistaiseksi ( taas hävettää kun en muista nimeä...) Jokainen puutarhuri tietää, että aina joukkoon mahtuu näitä ikäviäkin  yllätyksiä. Hartaasti toivomasi kasvi ei sitten nousekkaan enää talven jälkeen...



Olen iloinen, että mieskin on innokkaasti mukana näissä pihahommissa. Eräänä päivänä pihalle oli yllättäen ilmestynyt tämmöiset puiset tikkaat, jossa kukkalaatikot. Ylimääräiset laudanpätkät saivat uuden elämän.  Pitkän harkinnan jälkeen päädyin näihin kukkiin. Ehdottomasti joukkoon täytyi saada rakas mummolan kukka pelargonia. Vielä eivät kukat  ole näyttävimmillään kun jätin vähän kasvutilaa. Eiköhän loppukesästä näytä vähän erilaiselta.


 Tehdään nopea kurkistus takapihalle, siellä kasvaa ainoastaan mustaherukka ja raparperi. Raparperista saa kohta ottaa varret ensimmäiseen kiisseliin, se on sitten suurta herkkua. Ihanaa! Mustaherukka ja raparperi ovat kasvaneet ritirinnan jo usean vuoden ajan. Hyvin pärjäävät keskenään, hyvää satoa tuottaen kumpikin. Tämä puoli pihasta jätetään nyt vähemmälle tarkastelulle...



 Viljelyshommissa vain mielikuvitus on rajana. Istutusastioiksi kelpaavat  melkein mikä vain.
Pihan lämpimämmällä paikalla talon seinustalla kasvaa tomaatti ja peruna, myös arvon neidit Marketta ja Orvokki pöyhistelevät vanhassa rottinkikorissa ja vanhassa emalipotassa.
Tomaattia kokeilen nyt ensimmäistä kertaa tässä pihassa, joskus nuorena kotona asuessani kasvatin tomaatintaimia ikkunalaudalla kerrostaloasunnossamme. sitä en muista tuliko satoa.
 Nyt laitoin yhden taimen omaan "kasvihuoneeseen", iso lyhty saa hoitaa nyt tämän asian. Talvella se saa sisälleen kynttilän, lämmön ja valon tuojan pimeään. Loput taimet laiton vanhaan rottinkiseen parvekelaatikkoon ikkunalaudalle. Nyt täytyy olla tarkkana kastelun kanssa, helteellä tämä paikka on tosi paahteinen.

Perunakin nostaa jo päätään, lämpö ja valo ovat olleet kohdillaan viime päivinä. Kovin ison sadon kanssa en pärjäisikään koska vastaan tulee säilytysongelma. Mennään sillä periaatteella, että edes 1-2 ruokailukertaa saisimme nauttia ihkaomista potuista.



Sipulitkin ovat juurtuneet ja kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt tarkkana kastelun kanssa. Sipulia ei saisi päästää kuivumaan, koska silloin alkavat kukkimaan ja se taas tietää sitä, että satoa ei silloin tule. Jossakin oppaassa neuvottiin, että juhannuksen jälkeen pitäisi lopettaa kastelu, ettei sadosta tule huonolaatuista. Sitä en tiedä missä vaiheessa sipuli yleensä kukkii...ensi vuonna olen vähän viisaampi, tämä on ensimmäinen kerta kun kasvatan sipulia. Mutta tässä kohdassa siis emme kaipaa kukkia...


Omenapuissa on jo kukkanuppuja...paljon :)
Auringonsäteet ja nuput... 



Koivunpölkyistä on moneksi pienellä pihalla


Lintujen juoma- allas


Unikon nuppu

Unikko jaksaa pöyhistellä...kukkia odotellaan jo kovasti



Lopuksi laitan vielä kuvan eiliseltä myöhäisillalta. Olin Nellyn kanssa merenrannalla "patikoimassa" . Merivesi oli poikkeuksellisen alhaalla, kivet loivat näkymään oman säväyksensä.
Ja tietysti aurinko, sitä vaan ei jaksa lakata ihastelemasta. Olipa rannalla muitakin kuin minä ja Nelly- koira...nimittäin ystävämme sääsket olivat heränneet, kotoinen ininä kuului kaiken hiljaisuuden keskellä. Näiden kuvien myötä toivotan sinulle hyvää yötä ja nautitaan tästä ihanasta kesän alusta.

Terveisin, Pia

tiistai 17. toukokuuta 2016

Makupaloja viikon varrelta

 Hei taas, on viikon postauksen aika. Tämä viikko alkoikin hyvin lupaavasti ilmojen suhteen.
Sunnuntaina satoi koko päivän mutta illalla juuri ennen auringonlaskua tuli äkillinen muutos ilmanalassa. Yksi katse merelleppäin auringonlaskun suuntaan riitti kun tähän tätiin tuli vipinää. Kamerareppu selkään ja äkkiä auton kyytiin ja hurautus rannalle.

 Perille päästyäni en ollut uskoa silmiäni, näky oli jotakin aivan uskomatonta. Aurinko valaisi tienoon punaisilla säteillään ja valtavan iso sateenkaari komeili edessäni koko kaarellaan. Nyt olisin kaivannut laajakulmaobjektiivia, että olisin saanut talletettua koko näkymän kuvaan mutta tyydyn nyt siihen mitä näin omilla silmilläni. Kaikki on talletettu pääni sisälle omalle kovalevylle. Sieltä sitä ei voi kukaan viedä minulta.
Riskillä siis lähdin tähän tilanteeseen tietämättä mitä minua odottaa määränpäässä. Tällä kertaa luotin täysin omaan vaistooni ja tein niinkuin sydän sanoi. Tämä hetki oli minun oma mansikkapaikkani tuona sunnuntai- iltana ( siis viime sunnuntai).

Mutta nyt asiaan eli puutarhajuttuihin... tuo kaunis ilta oli vähän kuin aasinsiltana... punainen auringonlasku on aina tiennyt kesäaikaan lämmintä säätä ja sitähän se tiesi nytkin. eilinen maanantai olikin sitten aivan ihanan lämmin päivä. Oli minun vapaapäivä ja koko päivä tuli oltua pihalla puuhastellen ja välillä vain nauttien leppoisasta olosta. Mutta tänään ilma onkin ollut jotain aivan muuta...

Illalla oli vihdoinkin aikaa tehdä kierros pihalla kameran kanssa. Paljon on taas tapahtunut kasveissa. Kevät etenee aivan hurjaa vauhtia ja olen päässyt nyt  tosi toimiin...

  Olen saanut pihallemme kauan haaveilemani kasvilavat . Tämmöiseen asetelmaan mies ne minulle laittoi. " Tie sonnalla" olemme kärränneet peräkärryllä multaa pihallemme. Näihin neljään laatikkoon meni yhteensä 4x 240 litraa multaa ( Kekkilää meille suositeltiin).

 Ensimmäinen lava on nyt täytetty istukassipuleilla. Ohjeissa sanotaan, että toukokuussa voi istuttaa ulos mutta silti mietin onko sittenkin vielä liian kylmä. Eilen oli lämpöä noin 20 astetta ja tänään sitten vaivaiset 9 -10 astetta. Hytisin ja palelin ja sormet kohmeessa istutin sipulit kuitenkin. Nythän on kuitenkin toukokuu...
Nelly- neiti seuraa, että hommat tulee tehtyä huolella.

Tässä muutamia MAKUPALOJA pihaltamme :

Omenapuussa näkyy jo kukka- aiheita.

Mustaherukka aloittelee myös kukintaansa. 


Jos olen nyt oikeilla jäljillä tämä on minun mielestäni viime kesänä istuttamani pioni. Kerrottu pinkkikukkainen.

Tässä on nousemassa jotakin liljaa.

Patjarikossakin kukkanuppuja.
Tässä tähänastisista suurin yllättäjä. Pallohortesia, jonka sain vuosi sitten äitienpäivänä. Laitoin kukan perennapenkkiin kesäksi ja siinä se on töröttänyt koko talven. Eihän tämä ruukkulajike yleensä talvehdi mutta nyt on pakko uskoa silmiäni kun tätä katsoo... eikö tässä ole ihan selvästi tulossa uutta kasvua. Olin jo heittämässä vanhan rangan pois mutta onneksi maltoin mieleni, kun tämmöisen yllätyksen minulle vielä tuotti :) kesällä nähdään jaksaako kukkia...

 Takapihallamme on talvehtinut läjä vanhoja puita, joista nyt otin yhden pölkyn hyötykäyttöön. Kiitos ystäväni, joka innostui näistä pölkyistä ensin. Sai vähän viemisiä omalle mökilleen. Juuri vasta olin miehelleni sanonut, että haluaisin pihallemme ison kannon... en saanut kantoa mutta sain pölkyn :)

Inkalilja

Loistava alusta kukkaistutuksille. Luonnonmateriaaleista on moneksi. Kannattaa miettiä monta kertaa, ennenkuin heittää mitään pois.

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti tämän postauksen. Pidän meidät ajantasalla aina kun töiltäni ehdin. Nyt kun lopettelen tämän kirjoituksen aurinko on jo laskemassa ja lämpötila ulkona vaivaiset 8 astetta. Pitäkää peukkuja, että sipulini eivät tästä kylmyydestä kärsi... eilen tosiaan luulin, että nyt alkaa KESÄ...

Mukavaa viikkoa sinulle ja kiitos kun olet siinä,

T: Pia

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kaikkien äitien päivä


 Tämä äitienpäivä on jo lopuillaan ja nyt on hetki aika istahtaa koneen äärelle. Juhlapäivä on ollut monelle  äiti- ihmiselle myös työpäivä, niin minullekkin. Sain olla järjestämässä vanhuksillemme omaa äitienpäivää, nätiksi tälläydyttiin ja kauneinta puettiin päälle. Vain paras on vanhuksillemme kyllin hyvä. Kaunein kiitos oli hymy, joka heijastui kasvoilta. Sanoja ei tarvittu.


 Oman kiitokseni annan omille tyttärilleni, jotka olivat leiponeet ja siivonneet kotona  sillä aikaa kun äiti paiski töitä toisaalla. Ukkokulta ansaitsee myös kiitoksen. Tiimityö on toiminut loistavasti.
 Saimme viettää kivan äitienpäivän koko perheen kera, monta sukupolvea oli mukana. KIITOS!



VIIKON PUUTARHAUUTISET:

Mustaherukka

 Viikolla tehtiin lämpöennätyksiä ympäri maata ja se näkyy jo kasveissakin. vihertää vähän siellä sun täällä. Melkein kuulen kohinan...

Hitaasti mutta varmasti ...



...lehti alkaa avautumaan omenapuussa.




 Kielo on ollut minun lempikukka aina. Koskaan en ole onnistunut kasvattamaan sitä omalla pihallani mutta nyt sain todella kauniit taimet rakkaalta tytärpuoleltani. Laitoin taimet heti maahan, pihan varjopuolelle, toivottavasti ei ole liian kylmä... tänään ei ollut mitenkään kovin lämmin päivä... on se niin kaunis kukka ja mikä ihana tuoksu! Tulee ihan mieleen, kun lapsena ollessani äidilläni oli samantuoksuista hajuvettä...



Mistä ne tyttäret osaavat arvatakkin, mitä kukkaa äiti milloinkin toivoo. Toinen nappivalinta oli tämä inkalilja. Puutarhalla käydessäni viikolla  olin jo tätä ostamassa mutta jostain syystä palautin sen takaisin myymälän pöydälle. Ja kappas vaan, tytär toi kukan minulle tänään lahjaksi! 
Inkalilja sai paikan tällä kertaa sinkkiämpäristä, en uskaltanut vielä jättää sitä ulos. Antaa ilman vielä vähän lämmetä.



Viime vuonna kasvatin perunaa rottinkiseesa korissa. tänä vuonna vähän suuremmassa mittakaavassa.
Yhteensä 2x 8 itupottua istutin pariin puiseen laatikkoon. Tästä tulee niin mielenkiintoista.



Kaupunkipuutarhurilta kysytään vähän luovuutta näissä kasvatusasioissa, kun tilaa on vain rajallinen määrä. Tämähän se tekeekin tästä niin mielenkiintoista. 



Istutusastioiksi kelpaa mikä tahansa kierrätysmateriaali. 
Muistin yhtäkkiä, että keräsin viime syksynä pihalta erilaisia siemeniä kasveista. Pakkasin ne suodatinpusseihin talvehtimaan. Hetken aikaa meni, että löysin pussukat mutta löytyivät kuitenkin. Pusseihin olin jemmannut  krassinsiemeniä, akileijaa ja ukkolaukkaa.  Istutin ne tänään maahan, katsotaan itääkö.

Terveisiä ja kasvun iloa toivottelee,

Pia

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Toimelias päivä


Ihana vapaapäivä takana eikä ollenkaan ole mennyt hukkaan. Muru on ollut mummolassa käymässä ja kaikenlaista touhua on riittänyt. Metsälenkillä Murua kiinnosti kovasti kävyt...koirankikkarekkin muistutti Murun mielestä erehdyttävästi käpyä ja esitteli sitä kädessään mummolle niin onnellisena. No, se "käpy" heitettiin melko pian metsään takaisin. Oppia ikä kaikki, pian Murukin oppii  erottamaan jyvät akanoista :)
Mummo ja Muru tekivät pihakierroksen lenkiltä tultuaan. Naapurin koiraakin piti tervehtiä. Pihalta löytyi kaikenlaista outoa,
 niinkuin nyt nämä alla olevat  ihmetyksen aiheet. Raparperin mollukoista on jo hyvää vauhtia muodostumassa.lehtiä. Aika erikoisen näköinen on näin alkuunsa. Mutta silti läheltä katsottuna aika kauniskin..suloiset ruttuiset lehdet ja kaikki...kevät on makroilun aikaa kaikin puolin, lähelle kohdetta on päästävä.


Tässä raparperit kuvattuna 1.5. 2016


Vappu oli ja meni mutta vielä oli tilausta munkeille. On ne vaan niin hyviä...






Jottei tekeminen lopu, isäntä oli järkännyt perheen naisille vähän iltapuhteita. 4,5 kuutiota koivuklapia oli ilmestynyt pihalle ( yhteensä kolme tämmöistä kasaa). Vajaa kaksi tuntia meni näitten halkojen lappamisessa puuliiteriin kolmen naisen voimin. Mainittakoon nyt vielä, että isäntä lappoi yhden tämmöisen kasan yksin, Siitä ei ole tietoa kuinka kauan hänellä siihen meni aikaa. Pahoin pelkään, että teki sen puolet vähemmässä ajassa kuin me naiset. Mutta ei taida sillä olla merkitystä.
Mies on riskimpi kuin nainen, piste.




 Saunan ja takan lämmikettä riittää nyt taas pitkäksi aikaa.  Tämä olikin tämän illan koko perheen projekti. Ja ilmakin tuntuu lämmenneen huomattavasti. Voi että nautin keväästä, siitä kun valoa riittää jo pitkälle iltaan, lintujen karkeloista puissa ja pensaissa. Kasvien kasvun seuraamisesta, Ja ihmisetkin ovat heränneet talviuniltaan, kömpineet esille koloistaan.










Hymy, jonka jaat,
palaa aina takaisin.

Hyvää yötä, kiitos kun olet siinä.

toivottaa Pia