Tietoja minusta

Oma valokuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hyvää naistenpäivää



Hyvää naistenpäivän iltaa teille lukijat. Tämä päivä ei erikoisesti ole eronnut muista päivistä vaikka kivaltahan se tuntuu kun naiset saavat edes yhtenä päivänä aivan erityistä huomiota osakseen.
Nainen on nainen vaikka voissa paistettaisiin, niinhän sitä sanotaan. Ja "naiset ensin...vaikka järveen..." Anteeksi tämä ilmaisu mutta niin monesti tuo lause on kuultu...
Erityisesti tänään on kuitenkin askarruttanut ja mietityttänyt naisen eri roolit. Aikamoisia kameleontteja me joskus olemme. Minäpä kerron teille omat roolini, aikamoista sukkuloimista jos tarkemmin rupeaa ajattelemaan:


Melkein viisikymmentä vuotta sitten synnyin äitini ja isäni esikoisTYTÖKSI. Melkein viisi vuotta sain elellä ja olella ainokaisena ja varmaan olin aika hemmoteltukin, mutta eipä ollut valittamista. Kunnes sitten maailmani muuttui kun pikkuveljeni tupsahti maailmaan ja sain tärkeän ISOSISKON roolin. "Alkujärkytyksen" jälkeen mustasukkaisuuskohtaukseni muuttui vuosien saatossa suureksi rakkaudeksi tuota pikkuveljeä kohtaan, joka edelleen aikuisena miehenä on minulle edelleen se ihana pikkuveli.
Elämässä asiat menee omia polkujaan, elämäänsä ei voi suunnitella käsikirjoituksen tarkasti. Joku oli käsikirjoituksen muuttanut niin, että minusta tulikin ÄITI ennen muita asioita. Mutta tästä tulikin elämäni tärkein rooli ja sitä mitä kaikkein eniten olin pikkutytöstä asti halunnut. Jokaista lastani ajattelen suurena lahjana.
Vuosien saatossa elämä lutviutui uomilleen ja sain rouvan tittelin. Minusta tuli siis mieheni VAIMO. Ruuhkavuodet pukkasi päälle, sukkuloimista päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Yritäppä siinä olla sitten hyvä tai edes kelvollinen näiden kaikkien vaatimusten edessä. Kyllähän siinä tekemistä oli, että sai edes sen pienen kipinän pysymään miehen ja minun välillä. Mutta kaikesta selvittiin, vaikka joskus matka on ollut melko kuoppaista ja kuraa ja rapaakin silmille lennellyt. Mutta aikaa myöten tie on muuttunut tasaisemmaksi ja  yhteinen matka jatkuu... kunnes kuolema meidät erottaa.
Tänään saan katsella jälleen pikkuisen kasvua ja kehitystä. Reilu vuosi sitten minusta tuli MUMMO pienelle poikavauvalle. Sitä rakkauden määrää ei voi sanoilla kuvailla, se täytyy jokaisen kohdallaan itse kokea. Olen niin onnellinen kun tänäänkin olen saanut touhuta pojan kanssa koko päivän ja sain peitellä hänet yöpuulle, painaa suukon pienelle poskelle ja hellästi silittää untenmaille. Ja se tunne kun aamulla herätään ja saan painaa hänet syliini ja ja kohtaamme yhdessä uuden  päivän seikkailut, kunnes hänen on aika palata omien rakkaiden vanhempien hoiviin.
Onhan tässä näitä rooleja yhdelle naiselle mutta ei tässä vielä kaikki: olen myös ÄITIPUOLI ja MUMMOPUOLI, vaikken niistä  sanoista pidä eikä niitä meidän perheessä ole koskaan käytetty. Olen äiti ja mummo kaikille tasapuolisesti. Töissä olen HOITAJA, auttaja, lohduttaja, kaiken kestävä ja pestävä. Töissä kaikki muut roolit ovat syrjässä, vaikka jokainen rooli onkin muokannut minut sellaiseksi kuin olen ja toimin niin kuin on tarkoitettu...toisia palvellen, JUMALAN JUOKSUTYTTÖNÄ.

Kiitos kun olen saanut syntyä NAISEKSI, en täydelliseksi vaan ihan kelpo sellaiseksi. Olen saanut enemmän kuin olen koskaan osannut toivoa. 





Muista sinäkin, että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia vaan jokainen on tärkeä ja arvokas omalla paikallaan. Nainen on nainen vaikka voissa paistaisi.

Hyvää yötä ja ollaanpa kuulolla.
Terveisin, Pia