Elokuun kuulumisia ja näkymiä

Elokuinen tervehdys kuin tuulahdus. Kesä se mennä hurahti vauhdilla ( no, ei se vielä ole ohi kuitenkaan). Syksyn tuntua alkaa olla jo ilmassa vaikka lämmintä vielä onkin. Minun mielestä nyt ne parhaat kelit vasta on alkamassa. On erilaisia valoja, pehmeitä ja värikkäitä. Varjot pitenevät ja näkyy jännittäviä varjokuvia. Pitkin kesää on näkynyt mahtavia kumpupilviä ja viime päivinä ukkospilvet ovat loihtineet käsittämättömän hienoja tunnelmia taivaalle. Aikainen kukkuja saa nauttia hienosta aamu- usvasta, sekin on viehättävää. Kesän yksi tavoite jäi saavuttamatta...nimittäin oli tarkoitus valvoa luonnossa  yksi yötön yö . Mielessä oli yökuvaus  Suomen suvessa...sääskiä oli kyllä ihan mielettömästi, nekö lie sitten säikäyttänyt...

Heinäkuu oli lomakuukausi. Ilmat suosivat tällä kertaa, karvaat muistot kylmästä ja sateisesta viime kesästä ovat vieläkin tuoreessa muistissa.
Lomallakaan ei aina ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Täytyy mennä hetkestä hetkeen ja parasta lomalla onkin suunnittelemattomuus. Ja voin vannoa, ettei ole yhtään toimetonta hetkeä vaikka edellisenä päivänä olisi mielessä käynyt "mitähän huomenna tekisin...?"

Silloin kun paistaa ollaan ulkona, kun sataa kohennetaan vähän kotia.
Ja sitä työtähän riittää kun haluaa tulla "hyväksi" tai edes "kohtalaiseksi" puutarhuriksi.
Viimeiset kymmenen vuotta ovat  jotakin opettanut mutta mokia sattuu joka vuosi. Kaikki eivät aina ole itsestä kiinni vaan sään säätelijälläkin on joskus sormensa pelissä. Viime talvi oli aika rankka monelle kasvilajille. Näin on sanonut moni kokenutkin puutarhuri.

Iloinen kokemus oli nuo tämänvuotiset uudet kasvilavat. Kaikki mitä niihin laitoin keväällä kasvamaan tuottivat onnistuneesti satoa. Niistä on saatu nauttia pitkin kesää.
Talon lämpimämmälle seinustalle istuttamani tomaatintaimet ovat hujahtaneet pituutta ja aloittaneet kukintansa ja muutamia vihreitä tomaattejakin on näkyvissä. Lämpimät kelit olisivat vielä suotavia, jotta ehtisivät kypsyä. Mansikat on myös syöty makoisiin suihin, sato oli kiitettävä.

Marjat makoisat odottavat poimijoitansa, mustaherukka vuorossa seuraavana. Punaiset vielä odotuttavat, josko jo ensi vuonna tulisi satoakin. Tänä vuonna karviaisia ei sitten poimita liian aikaisin kuten viime vuonna. Maltti on valttia.

Omenapuissa pienillä suloisilla omenilla jo posket rusottaa. Semmoinen malli näillä puilla, että satoa antaa vain joka toinen vuosi. Ikää puilla jo yhdeksän vuotta, koskaan en ole lannoittanut millään.
Mutta ensi vuonna kokeilen oman maan tuotetta eli puutarhajätteestä tuotettua kompostimultaa.
Tämmöisen kehikon mies kyhäsi kyseistä toimintaa varten, kuvasta puuttu vielä kahteen suuntaan avautuva kansi ja myöhemmin mies teki pienen muutoksen etupuolelle. Nyt siinä on irroitettavat laudanpätkät, jotta kompostin työstäminen olisi ergonomisempaa.

Lisätyötähän tästäkin on mutta jos siitä saa omaa multaa niin on vaivan väärtti. Voisin kuvitella, jos tätä sekoittaa "kaupan multaan" seoksesta saattaisi tulla rikkaampaa ja kukat kukkivat komeampana ja sadosta tulee parempaa kuin koskaan...toiveajatteluako?

Mikään ei tunnu liian raskaalta kun mukana pihahommissa on ollut maailman paras pikku apulainen.

Mummon kukat on kasteltu hyvin...

Kukkia on nypitty yhdessä...

kääk, joskus vähän liikaakin!

Innokas tuo muru...

Maistelimme vähän tuota omenaa... se ei ollut kielletty hedelmä.

Vähän oli kirpakka vielä.

 Muru oli samaa mieltä.

Tämmöistä kuuluu meille näin elokuussa. Työt ovat alkaneet ja ihana arki siinä sivussa.
Lomasta jäi kivat muistot mieleen. Siitä iso kiitos perheelleni, sukulaisille ja ystäville.
Kesän aikana bloggailu on jäänyt vähälle mutta syksyn tullen siihenkin saattaa löytyä enemmän aikaa. Tämä on tämmöistä yksinpuhelua mutta minulle tärkeä keino ilmaista itseäni. Ja mielellään luen muidenkin blogeja.

Hyvää loppukesää!
T: Pia

Kevät

 Perinteisesti vappu on ollut ajankohta, jolloin on aloitettu lähtölaskenta kohti kesää. Nyt on oikeasti kevät! Sen voi aistia joka solulla menitpä mihin tahansa.
Ensimmäisenä sen huomaa terästäytyneestä kuuloaistista. Linnunlaulua kuuluu jokapuolella, volyyminappia on painettu "kaakkoon". Hälytyskellojen pitää alkaa soida siinä vaiheessa jos ei kuulu linnunlaulua. Muuttolinnut ovat palanneet pitkien matkojen päästä. Pesimäpuuhathan niillä taitaa olla mielessä. Osa muuttolinnuista tulee tänne pohjolaan ainoastaan sukua jatkamaan kunnes taas syksyllä alkaa pitkä paluumatka poikueineen ravinnonhakuun etelään. Kaukaisimmat matkaavat Etelä- Afrikkaan saakka. Kyllä nämä vaeltajat onkin syytä toivottaa lämpimästi tervetulleiksi joka kevät..suurella kunnioituksella.

 Tänään on siis vappuaatto ja mikäs sen mukavampaa kuin julistaa virallisesti kevät alkaneeksi kunnon jätskillä. Jätskiseurana tällä kertaa olivat omat tyttäret ja Muru.

Mereltä tuulee vielä aika jäätävästi mutta se ei haittaa kun sopivassa kolkassa aurinko pääsee lämmittämään jo melko mukavasti. Kyllä se jäätelön saa jo sulamaan.

 Herkkupalojen kärkkyjätkin olivat lentäneet paikalle, tietävät mistä saattaa joskus herua jokunen suupalakin. Toisille inhokki mutta toisille kaunis kuvauksen kohde. 

Mummon Murukin pääsi ensimmäistä kertaa wappupallo- ostoksille torille ja tällä miehenalulla ovat autot verissä jo heti pienestä pitäen.. Ei kelvannut muiden valitsema ilmapallo vaan itsevarmasti tuumasi, että AUTO. Ja komean rekanmuotoisen pallon sai :)  Tulipahan myös tulipunainen "ferrarikin" testattua siinä sivussa. Ja voi mitkä otteet ratista...noin pienellä jo oikeat otteet ... ja asenne kohdillaan...brrrrmmmm :)

 Torireissun jälkeen mummolassa olikin jo grilli kuumenemassa. Grillikausi avattu sopivan kelin hellimänä.  Ai niin täytyhän minun mainita, että pihasiivoukset tuli tehtyä juuri vapun alla. Torstaina lämpömittari näytti +15 astetta, silloin oli SE päivä, jolloin, rapsutukset tuli tehtyä. Tänään jäätiin  noin kymmeneen asteeseen mutta suojaisessa paikassa saattoi mittarilukema  käväistä ylikin. Uudelle nurmelle on nyt tehty kasvutilaa...

Siellä, missä on ruokaa on myös meidän Nellykin. Tietää vallan hyvin, että Murulta saattaa "vahingossa" tipahtaa jokunen herkkupala.

 Tuossa riippukeinussapa olisi mukava ottaa ruokalevot mutta odotellaanpa kelien lämpenemistä.

 Meidän omaperäinen mansikkapenkki

. Kuva on ehkä vähän epäselvä mutta tarkennan sen verran, että reunoilla kasvaa myös mansikkaa . Tiilet kiertävät "keskipenkkiä", jolloin penkki on helppohoitoisempi. Tiilien päälle voi huoletta astua, kun alkaa sadonkorjuun aika. Mieheni ja minun yhteistyön tulos, enpä tiedä löytyykö tämmöistä samanlaista muualta.. Nuo tikut tuossa pystyssä ovat verkkoa varten. Linnutkin nimittäin ovat kiinnostuneita näistä meidän herkuista... jossakin näin semmoiset muoviputkista taitetut kaaret...näyttivät paljon paremmiltä kuin kuin kepit... pientä fixausta vielä siis vailla...

Huhtikuu oli ja meni, kelien suhteen otettiin vähän takapakkia mutta jo pienikin lämmönnousu on tehnyt luonnolle ihmeitä. Näitä ihmeitä katsellaan ihmetellen kuin pieni lapsi. Joka kevät luonnon puhkeaminen kukkaan näyttää siltä kuin näkisin tämän kaiken ihan ensimmäistä kertaa. Niin ihmeellinen on ... KEVÄT <3 p="">
Touhukasta toukokuuta lämpimästi toivottaa,

Pia

Hyvää naistenpäivää

Hyvää naistenpäivän iltaa teille lukijat. Tämä päivä ei erikoisesti ole eronnut muista päivistä vaikka kivaltahan se tuntuu kun naiset saavat edes yhtenä päivänä aivan erityistä huomiota osakseen.

Nainen on nainen vaikka voissa paistettaisiin, niinhän sitä sanotaan. Ja "naiset ensin...vaikka järveen..." Anteeksi tämä ilmaisu mutta niin monesti tuo lause on kuultu...

Erityisesti tänään on kuitenkin askarruttanut ja mietityttänyt naisen eri roolit. Aikamoisia kameleontteja me joskus olemme. Minäpä kerron teille omat roolini, aikamoista sukkuloimista jos tarkemmin rupeaa ajattelemaan:

Melkein viisikymmentä vuotta sitten synnyin äitini ja isäni esikoisTYTÖKSI. Melkein viisi vuotta sain elellä ja olella ainokaisena ja varmaan olin aika hemmoteltukin, mutta eipä ollut valittamista. Kunnes sitten maailmani muuttui kun pikkuveljeni tupsahti maailmaan ja sain tärkeän ISOSISKON roolin. "Alkujärkytyksen" jälkeen mustasukkaisuuskohtaukseni muuttui vuosien saatossa suureksi rakkaudeksi tuota pikkuveljeä kohtaan, joka edelleen aikuisena miehenä on minulle edelleen se ihana pikkuveli.
Elämässä asiat menee omia polkujaan, elämäänsä ei voi suunnitella käsikirjoituksen tarkasti. Joku oli käsikirjoituksen muuttanut niin, että minusta tulikin ÄITI ennen muita asioita. Mutta tästä tulikin elämäni tärkein rooli ja sitä mitä kaikkein eniten olin pikkutytöstä asti halunnut. Jokaista lastani ajattelen suurena lahjana.
Vuosien saatossa elämä lutviutui uomilleen ja sain rouvan tittelin. Minusta tuli siis mieheni VAIMO. Ruuhkavuodet pukkasi päälle, sukkuloimista päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Yritäppä siinä olla sitten hyvä tai edes kelvollinen näiden kaikkien vaatimusten edessä. Kyllähän siinä tekemistä oli, että sai edes sen pienen kipinän pysymään miehen ja minun välillä. Mutta kaikesta selvittiin, vaikka joskus matka on ollut melko kuoppaista ja kuraa ja rapaakin silmille lennellyt. Mutta aikaa myöten tie on muuttunut tasaisemmaksi ja  yhteinen matka jatkuu... kunnes kuolema meidät erottaa.
Tänään saan katsella jälleen pikkuisen kasvua ja kehitystä. Reilu vuosi sitten minusta tuli MUMMO pienelle poikavauvalle. Sitä rakkauden määrää ei voi sanoilla kuvailla, se täytyy jokaisen kohdallaan itse kokea. Olen niin onnellinen kun tänäänkin olen saanut touhuta pojan kanssa koko päivän ja sain peitellä hänet yöpuulle, painaa suukon pienelle poskelle ja hellästi silittää untenmaille. Ja se tunne kun aamulla herätään ja saan painaa hänet syliini ja ja kohtaamme yhdessä uuden  päivän seikkailut, kunnes hänen on aika palata omien rakkaiden vanhempien hoiviin.
Onhan tässä näitä rooleja yhdelle naiselle mutta ei tässä vielä kaikki: olen myös ÄITIPUOLI ja MUMMOPUOLI, vaikken niistä  sanoista pidä eikä niitä meidän perheessä ole koskaan käytetty. Olen äiti ja mummo kaikille tasapuolisesti. Töissä olen HOITAJA, auttaja, lohduttaja, kaiken kestävä ja pestävä. Töissä kaikki muut roolit ovat syrjässä, vaikka jokainen rooli onkin muokannut minut sellaiseksi kuin olen ja toimin niin kuin on tarkoitettu...toisia palvellen, JUMALAN JUOKSUTYTTÖNÄ.

Kiitos kun olen saanut syntyä NAISEKSI, en täydelliseksi vaan ihan kelpo sellaiseksi. Olen saanut enemmän kuin olen koskaan osannut toivoa. 

Muista sinäkin, että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia vaan jokainen on tärkeä ja arvokas omalla paikallaan. Nainen on nainen vaikka voissa paistaisi.

Hyvää yötä ja ollaanpa kuulolla.
Terveisin, Pia