Tietoja minusta

Oma valokuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

torstai 4. elokuuta 2016

Elokuun kuulumisia ja näkymiä


Elokuinen tervehdys kuin tuulahdus. Kesä se mennä hurahti vauhdilla ( no, ei se vielä ole ohi kuitenkaan). Syksyn tuntua alkaa olla jo ilmassa vaikka lämmintä vielä onkin. Minun mielestä nyt ne parhaat kelit vasta on alkamassa. On erilaisia valoja, pehmeitä ja värikkäitä. Varjot pitenevät ja näkyy jännittäviä varjokuvia. Pitkin kesää on näkynyt mahtavia kumpupilviä ja viime päivinä ukkospilvet ovat loihtineet käsittämättömän hienoja tunnelmia taivaalle. Aikainen kukkuja saa nauttia hienosta aamu- usvasta, sekin on viehättävää. Kesän yksi tavoite jäi saavuttamatta...nimittäin oli tarkoitus valvoa luonnossa  yksi yötön yö . Mielessä oli yökuvaus  Suomen suvessa...sääskiä oli kyllä ihan mielettömästi, nekö lie sitten säikäyttänyt...




Heinäkuu oli lomakuukausi. Ilmat suosivat tällä kertaa, karvaat muistot kylmästä ja sateisesta viime kesästä ovat vieläkin tuoreessa muistissa.
Lomallakaan ei aina ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Täytyy mennä hetkestä hetkeen ja parasta lomalla onkin suunnittelemattomuus. Ja voin vannoa, ettei ole yhtään toimetonta hetkeä vaikka edellisenä päivänä olisi mielessä käynyt "mitähän huomenna tekisin...?"


Silloin kun paistaa ollaan ulkona, kun sataa kohennetaan vähän kotia.
Ja sitä työtähän riittää kun haluaa tulla "hyväksi" tai edes "kohtalaiseksi" puutarhuriksi.
Viimeiset kymmenen vuotta ovat  jotakin opettanut mutta mokia sattuu joka vuosi. Kaikki eivät aina ole itsestä kiinni vaan sään säätelijälläkin on joskus sormensa pelissä. Viime talvi oli aika rankka monelle kasvilajille. Näin on sanonut moni kokenutkin puutarhuri.


Iloinen kokemus oli nuo tämänvuotiset uudet kasvilavat. Kaikki mitä niihin laitoin keväällä kasvamaan tuottivat onnistuneesti satoa. Niistä on saatu nauttia pitkin kesää.
Talon lämpimämmälle seinustalle istuttamani tomaatintaimet ovat hujahtaneet pituutta ja aloittaneet kukintansa ja muutamia vihreitä tomaattejakin on näkyvissä. Lämpimät kelit olisivat vielä suotavia, jotta ehtisivät kypsyä. Mansikat on myös syöty makoisiin suihin, sato oli kiitettävä.


Marjat makoisat odottavat poimijoitansa, mustaherukka vuorossa seuraavana. Punaiset vielä odotuttavat, josko jo ensi vuonna tulisi satoakin. Tänä vuonna karviaisia ei sitten poimita liian aikaisin kuten viime vuonna. Maltti on valttia.


Omenapuissa pienillä suloisilla omenilla jo posket rusottaa. Semmoinen malli näillä puilla, että satoa antaa vain joka toinen vuosi. Ikää puilla jo yhdeksän vuotta, koskaan en ole lannoittanut millään.
Mutta ensi vuonna kokeilen oman maan tuotetta eli puutarhajätteestä tuotettua kompostimultaa.
Tämmöisen kehikon mies kyhäsi kyseistä toimintaa varten, kuvasta puuttu vielä kahteen suuntaan avautuva kansi ja myöhemmin mies teki pienen muutoksen etupuolelle. Nyt siinä on irroitettavat laudanpätkät, jotta kompostin työstäminen olisi ergonomisempaa.


Lisätyötähän tästäkin on mutta jos siitä saa omaa multaa niin on vaivan väärtti. Voisin kuvitella, jos tätä sekoittaa "kaupan multaan" seoksesta saattaisi tulla rikkaampaa ja kukat kukkivat komeampana ja sadosta tulee parempaa kuin koskaan...toiveajatteluako?


Mikään ei tunnu liian raskaalta kun mukana pihahommissa on ollut maailman paras pikku apulainen.
Mummon kukat on kasteltu hyvin...
Kukkia on nypitty yhdessä...
kääk, joskus vähän liikaakin!
Innokas tuo muru...




Maistelimme vähän tuota omenaa... se ei ollut kielletty hedelmä.
Vähän oli kirpakka vielä.
 Muru oli samaa mieltä.



Tämmöistä kuuluu meille näin elokuussa. Työt ovat alkaneet ja ihana arki siinä sivussa.
Lomasta jäi kivat muistot mieleen. Siitä iso kiitos perheelleni, sukulaisille ja ystäville.
Kesän aikana bloggailu on jäänyt vähälle mutta syksyn tullen siihenkin saattaa löytyä enemmän aikaa. Tämä on tämmöistä yksinpuhelua mutta minulle tärkeä keino ilmaista itseäni. Ja mielellään luen muidenkin blogeja.

Hyvää loppukesää!
T: Pia


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa


Tervehdys ystävät!

Toivottavasti juhannus on kaikilla sujunut moitteettomasti ja hyvässä säässä niin kuin täällä Pohjois- Pohjanmaalla. Juhannusaatto ei olisi voinut olla kauniimpi. Eipä muistu mieleen milloin viimeksi olisin saanut syödä pihalla kirjaimellisesti hiki hatussa. Sen verran aurinko helli meitä aattona. Ja ruoka pysyi kuin itsestään lämpimänä. Juhannuspäivänä sitten saimmekin herätä kaatosateen kohinaan, mutta silti oli ihanan lämmintä. Kesäsade ei ole pahaksi silloin kun on lämmintä. Illalla rankkasade oli jo ohi ja täytyi päästä vielä luontoon kuvailemaan. Tänä kesänä olenkin kulkenut luonnossa ennätyspaljon...ja paras aika tähän aikaan vuodesta on ehdottomasti iltayöaika. Värisävyt ovat parhaimmillaan ja hyvät mahdollisuudet törmätä eläimiin, joita ei tavallisesti päiväsaikaan näe.


Juhannusruusu
Tornionlaaksonruusu

Puutarhassakin on taas jotakin edistystä tapahtunut.
Juuri parahiksi juhannusruusu avasi kukkansa juhlistamaan keskikesän juhlaa. Samoin tekivät tornionlaaksonruusu, päivänliljat ja ihanat unikot. Nyt alkaa olla pihalla jo vähän väriäkin kaiken ihanan vihreän keskellä. Tunnustan, että en oikein pysy rikkaruohojen perässä...niillä on liian kova kasvuvauhti vaikka minä koitan joka päivä niitä  jostakin nyppiä. Joskus roskienvientireissu tuppaa venymään kun unohdun johonkin kohtaan rikkaruohoja kitkemään. Tämä on ikuinen taistelu mutta toisaalta mukavaa hommaa silloin kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella mitään muuta. Kitke, kitke, kitke...ja mieli rentoutuu.


Päivänliljat


Unikot




Tämän juhannuksen vietimme ihan kotosalla mutta aattona sentään piipahdimme  maalla kyläilemässä. Siellä on aina niin mukava käydä. Pelloille piti tietenkin päästä kameran kanssa ja mitä ihania päivänkakkaroita sieltä löytyi. Sain luvan poimia näitä ihanuuksia kotiin asti .






Uskaltauduin myös käymään mehiläispesien luona ja siellä tuntuikin olevan täysi työ käynnissä. Jos merkit pitävät paikkansa, näyttäisi olevan tulossa hyvä hunajavuosi. Ja tämä jos mikä on lähellä maailman parasta hunajaa.


Hunajatehtailija hakemassa aineksia hunajantekoon.



Lopuksi laitan vielä kuvan juhannuspäivältä. Vettä tuli kuin aisaa mutta se ei pientä puutarhuria hidastanut. Ensimmäistä kertaa sain hakea salaattiainekset omalta pihalta. Pientä tyytyväisyyttä tunsin kun pistelin tuoreita kasviksia juhannuspäivän aterian kanssa.

Juhannuspäivä vaihtui sunnuntaiksi.

Kun lähtee yöllisille kuvausreissuille, koskaan ei voi olla täysin varma säästä. Merenrantakaupungissa sumu saattaa yllättää milloin vain. Niin se teki viime yönäkin. Maisema muuttui kertaheitolla mutta sehän kuvaamisessa onkin niin mielenkiintoista. Kaikkeen täytyy osata varautua. Ja kyllä taas uni maistui makialta reissun jälkeen


Huomenna alkaa taas arki ja neljän työvuoron jälkeen koittaakin jo kesäloma. Uusi seikkailuja odotellessa heippa ja palailen pian uusien kuvien kera..

Terveisin,  Pia

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Luonnonkukkien päivä


 Iltaa vaan kaikki luonnon ja kukkien ystävät. Minä olen myös suuri luonnonkukkien ystävä ja tämä kohta jo taakse jäänyt päivä on oikein kalenteriin merkitty tärkeänä huomionarvoisena päivänä. Tänään on ollut luonnonkukkien oma päivä. Niitä onkin tullut kuvattua aikalailla viime aikoina.

Oravanmarja

Raate
Voikukan rippeet

Kurjenpolvi

Tässä vain osa minun kuvaamina.
Kesäkuu on edennyt yli puolenvälin ja alkaa juhannusviikko. Keskikesässä siis ollaan pian ja valon määrä alkaa pikkuhiljaa vähetä mutta sitä en halua vielä ajatella. Onhan kesälomakin vielä edessäpäin, kahden viikon päässä häämöttää pienoinen vapaus.


Ilmojen puolesta kesäkuu on ollut hyvinkin vaihteleva. Ensimmäinen ukkospuuskakin koettiin eilen. Luonto värittyy aivan uudella tavalla tummien pilvien vyöryessä kohti. 
Mutta minä rakastan myös näitä tummia sävyä.
Luonnon dramatiikkaa.

Ja sadevesi tekee hyvää minun pienelle puutarhalleni.





Päivänliljat pullistelevat jo, odottavat kukkaanpuhkeamista. Ilotulitus alkaa ihan kohta.




Ja sama ilotulitus koittaa ihan kohta unikoillekkin. Tämä on yksi lempikukistani.



Onhan tämä vähän oudon näköinen kukka mutta avautuessaan niin suloinen ja herkkä, kuin silkkipaperia. Iltaisin sulkee terälehtensä vaipuessaan untenmaille kunnes aamulla jälleen levittäytyy auki ja paljastaa mielenkiintoisen sisuksensa.

Tässä ensimmäinen ihanainen puhjennut kukkaan
Nyt minua väsyttää jo kovasti, aamulla heräsin jo viiden jälkeen. Työpäivä takana ja huomenna yksi vapaapäivä.Ei malttaisi millään lähteä nukkumaan  mutta kyllä nyt täytyy. Ajatus ei kulje ja tekstit alkaa pätkimään. Hyvää yötä sinullekkin ja mukavaa juhannusviikon alkua.


Levollisena laske pääsi tyynylle, enkelit untasi varjelkoot. Luojan kämmenellä on ihmisen turvallista olla.

Hyvää yötä,

t: Pia

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Tyyntä ja myrskyä

Toukokuun viimeinen auringonlasku

Hyvänillan toivotus minulta teille, jotka satutte istumaan koneen äärellä. Onhan nyt kesäaika ja paljon on muutakin hommaa kuin istua koneen äärellä mutta aina silloin tällöin tekee hyvää istahtaa aivan omaan rauhaan omine ajatuksineen ja antaa vain ajatuksen virrata. Toukokuu oli aika kiireistä aikaa eikä paljon ollut aikaa päivittää blogia. Tänään on juhlittu tyttären 18- vuotispäiviä,  nyt on talo rauhoittunut ja on minun oman laatuajan aika.  


Touko- kesäkuun vaihde oli ihanan kesäisen lämmin. Päivät olivat lämpimiä ja hetkittäin jopa hikeä meinasi pukata. Illan tullen kun aurinko laski mailleen, otin repun ja kameran mukaan ja suuntasimme Nellyn kanssa merenrannalle. Voi mikä tyyneys ja rauha siellä oli. No, toki siellä oli paljon muitakin, nimittäin sääsket olivat heränneet ja verenhimoisina tekivät omia hyökkäyksiään mutta ei se paljon haitannut kun olin niin innoissani muusta näkemästäni ja kuulemastani. Siellä hiljaisuuden keskellä on aikaa keskittyä luonnon omiin ääniin.


Voin vaikka vannoa, että Nelly nautti myös näkemästään, malttoi niin rauhassa olla paikallaan että sain hyvin kuvattua tuota rakasta karvaturrianikin. Odotan jo kovasti milloin pääsemme kokemaan uusi merenrantaseikkailu.


Toukokuuta ei turhaan sanota ihanaksi toukokuuksi...luonnon kasvukausi on niin kovassa vauhdissa että ei tahdo perässä pysyä. Tuomi oli toukokuun lopussa täydessä kukassa, mutta nopeasti meni ohi. Metsätähdet hohtivat kilpaa metsämaisemissa. Sattuipa polulleni mesimarjan kukkiakin, niihin olen harvoin törmännyt mutta nyt tiedän missä niitäkin kasvaa. Matka eteni hitaasti kun ympärillä oli niin paljon ihania kuvattavia kukkia.

Metsätähti

Mesimarja
Nyt ollaan siis kesäkuun puolella ja ilmanala on muuttunut täysin . Tällä viikolla lämpötila on nippanappa yltänyt kymmeneen asteeseen ja myrskyvaroituksia annettiin puolenviikon maissa.  Muutaman kerran säikähdin  viekö halla minun istuttamani kukat ja kasvit. Yhtenä yönä vedin hallaharson kasvilavojen päälle.  Toistaiseksi kaikki hyvin pienessä puutarhassa. Ja tuulikin on tyyntynyt.


Helteisten päivien aikaan omenapuut puhkesivat komeaan kukkaan mutta nyt terälehdet on tuuli vienyt. Viime vuoden sato oli ainoastaan kaksi omenaa, josko tänä vuonna parempi saldo.


Eilen illalla myöhällä tein kierroksen pihallani kameran kanssa. Parissa viikossa on tapahtunut niin paljon, kylmästä säästä huolimatta. Sitkeitä sissejä ovat nuo kukat ja kasvit.  Eikä pieni jarruttelu taida olla pahaksi, tahdon nauttia jokaisesta kukasta ja kasvista mahdollisimman kauan.


Siinä kierrellessäni pihamaata, kissakin liittyi seuraani ja taisi todeta saman kuin minäkin. Hyvällä alulla ovat salaatti, pinaatti, herne, porkkana ja retiisi. Koulia täytyy rivistöjä, jotta sadosta tulee mahdollisimman antoisa. Nyt en yksinkertaisesti tarennut alkaa siihen hommaan, jo kuvatessa sormet kohmettuivat. Meidän suloinen kylmä kesäkuu. Mutta ensi viikolla lämpenee, niin taidettiin luvata säätiedotuksessa tänään.

Ruohosipuli kukkii

Peruna kasvaa komeasti vartta


Suloinen pelargonia


Inkalilja

Mansikkakin kukkii jo


Tästä kerroin jo aiemmin eli surullisen lumipalloheiden tarinan. Mutta katsokaapa nyt...sieltä se ihanuus puskee suurella vimmalla rankojen keskeltä. Alkukeväästä tuossa törrötti vain nuo kuivat oksat. Tuosta etummaisesta oksasta näkee, että kissat ovat teroittaneet kynsiään siihen. Olen järkeillyt niin, että onkohan nuista "haavoista" päässyt joku tauti pesiytymään pensaaseen aiempina vuosina. Nyt jännätään miten pensaan käy tänä vuonna. Toivon hartaasti, että luonto on hoitanut pensaan kuntoon eikä lehdet enää muutu pitsimäisiksi , toukan syömiksi. Kaipaan sitä entistä pensasta, joka teki valtavia valkoisia kukkapalloja, niin kaunis se oli. Tästä tulee tämän kesän jännitysnäytelmä.



Jottei puutarha kävisi liian tylsäksi, olen koittanut ottaa huomioon myös pienet vierailijat. Perennapenkin kivikkoryhmään olen laittanut lapsille ( sekä kaikille lapsenmielisille) ihasteltavaksi miniatyyrejä. Näitä me ihmetellään tyttärien poikien kanssa. Eikä koskeminen ole kiellettyä, kunhan tavarat laitetaan paikoilleen. Mummon puutarhassa on tilaa myös lasten leikeille.


Lämpimiä kesäiltoja odotellessa toivotan teille hyvää yötä ja toivon, että ne pienet onnenhippuset löytyvät keleistä huolimatta. Jokaisella asian varjopuolella on myös se kaunis valoisakin puoli. Ne täytyy vain osata poimia itselle.

Kesäterveisin, Pia