Hyvää keskiviikkopäivää teille kaikille. Tässä on muutamia syyslomapäiviä vietelty. Muu perhe käy koulua ja isäntä paiskii töitä, lomien yhteensovittaminen on joskus haasteellista.
Aloitin loman viime perjantaina käymällä hammaslääkärissä(vitkutin yhden hampaan kanssa melkein kaksi vuotta). Vaihtoehtona oli joko juurihoito tai hampaan poisto, valitsin hampaan poiston. Jälkisärky on ollut ihan karmea!!! Jos olisin tämän tiennyt, olisin valinnut juurihoidon. Tässä nähdään kuinka valinnoissa voidaan mennä lepikköön, jos yrittää mennä sieltä missä aita on matalin! Seuraavalla kerralla annan kiltisti tehdä juurihoidon vaikka se vaatii enemmän kärsivällisyyttä ja tulee maksamaan enemmän mutta ennemmin se kuin tämä kipu, joka nyt toivottavasti jossain vaiheessa lakkaa niin, ettei tarvitse ottaa särkylääkettä!
No tämä tästä vuodatuksesta, on minulla mukavaakin asiaa eiliseltä päivältä.
Teimme ystäväni kanssa valokuvausretken Hailuotoon. Oululaiset tietävät, että Hailuoto on suuri saari Oulun kupeessa. Tämä oli nyt elämäni kolmas vierailu siellä, vaikka olen asunut Oulussa jo yli 30 vuotta.
Saarelle mennään autolautalla, matka kestää noin 20 minuttia.
Eilen aamulla oli siis herätys klo 3:30! Joo, aivan oikein luitte. "Oikeat" valokuuvatjathan ei katso kelloa silloin kun haluavat saada "täydellisiä" kuvia, vai mitä? Ystäväni tuli hakemaan minut klo 4:30, jotta ehdimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti klo 5:30. Noin klo 6 olimme perillä ja tietenkin siihen aikaan on vielä pimeää.
Halusimme olla hyvissä ajoin paikalla, jotta ehdimme nähdä kun päivä alkaa kajastamaan. Halusimme laittaa itsemme likoon valokuvauksen suhteen, kun keli- ym. olosuhteet eivät ole mitenkään helpot. Jännäsimme koko ajan alkaako satamaan. Kello 9 saakka oli kuiva keli mutta myöhemmin vettä alkoi tulemaan.
Tässäpä näitä otoksia reissultamme:
Nämä ovat ensimmäiset jotenkin onnistuneet kuvat aamulta, pimeällä kuvaus ei oikein onnistunut. En vissiin osannut säätää kameraa oikein. Näissä onnistuin kuitenkin vangitsemaan tämän ihanan sinisen värin.
 |
Marjaniemen kalastajakylä
Kuten kuvista näkyy, tuuli oli kova eilen aamulla Hailuodossa.
|
 |
Ystävän ottama kuva, kun kuuntelen luonnon "puhetta".
Aina silloin tällöin tiellemme osuu vähemmän kauniita asioita, kuten alla olevissa kuvissa: |
 |
| Rannalle oli kulkeutunut hylkeenpoikasen raato |
 |
Unohtunut venetraileri
 |
Vanhaa ja uutta rakentamista
Päivän aikana kiertelimme ympäri saarta, matkallemme osui monta mukavaa asiaa kuten nämä lupsakkaat lehmät. Ainoat "juttukaverit" koko päivänä. Niin oli hiljaista saarella. Ihmiset olivat vissiin lähteneet mantereelle töihin ja kukaan muu ei lähde vesisateella ulos kuin hurahtaneet valokuvaajat:)
Piipahdimme ulkomuseossa, jossa oli esillä erilaisia vanhoja aittarakennuksia. Tässä muutamia näytteitä:
Seuraavaksi piipahdimme lintutornissa. Tähän paikkaan on satsattu; upealla tavalla huomioitu liikuntarajoitteiset ja lapsiperheet:) Ramppia pitkin on kaikkien helppo nousta lintutorniin tähyilemään lintuja tai kuka mitäkin haluaa bongailla. Alueella oli vessa ja ruokapaikka eli mukava retkipaikka kenelle tahansa.
Hiljaista oli lammella, olivat linnut jo lentäneet lämpimimmille vesille.
Tällainen houkutteleva kutsu sattui tiellemme mutta pitäydyimme omissa eväissä, joita popsimme autossa sateen ropinaa kuunnellen.
Tällainen oli meidän tiistaipäivä Hailuodossa ja voin sanoa, että oli mukavin päivä pitkiin aikoihin!
Mitä tästä päivästä opimme? Ainakin sen, että koskaan ei ole liian aikaista herätä päivään, jos haluaa saada uusia värejä valokuviin. Nyt tiedän vähän enemmän pimeässä ja hämärässä valokuvaamisesta. Omat haasteensa luo vesisade, jolta kamera pitää suojata hyvin kuvatessa. Meillä oli sen verran tuuri, että onnistuimme kuvavaamaan silloin kun sade välillä taukosi. Meillä oli omat suojelijamme mukana:)
Ja lopuksi kauneimmat kiitokseni lähetän rakkaalle ystävälleni, jota ilman tämä päivä ei olisi onnistunut!
Kiitos myös teille kaikki lukijani, jos olette jaksaneet pysyä mukana tänne asti. Toivon mukaan olen saanut välitettyä teillekin jotakin tästä päivästä. Joskus pienikin voi olla niin suurta...
