Makuja Koillismaalta

Niin se tuli se aika vuodesta, jota aina niin malttamattomana odotellaan. Kesäloma alkoi ja minulle sopivin tapa tällä kertaa aloittaa loma oli lähteä suoraan töistä Koillismaalle mökille ja mustikkametsään.
Kymmenen litran ämpärin kanssa kotiuduin eilen , täynnä tietenkin :)

Kävi samanlailla kuin viimekin kesänä eli Nelly herätti aamuyöstä pissalle. Ja mikä upea näky järvellä.
Valokuvaan ei aina saa sitä samaa tunnelmaa...

Hillat jäsi maistelematta, jos isä ei olisi nähnyt vaivaa.

Malja kesälle, lomalle ja ystävyydelle... ja rakkaudelle ♥

Hyvää kesänjatkoa ♥

t: Pia ja Nelly

Järven rannalla

 Vihdoinkin koitti vapaa viikonloppu, mieleni teki maalle rentoutumaan. Sininen taivas ja järvenpinta kuin peili. Naurulokeilla tuntui myös olevan hauskaa, sellainen oli naurunremakka järvellä.

Koillismaa on minun sydämeni kohde, jo pienestä pitäen. Olenhan siellä syntynyt ja maailmalle vanhempieni mukana lähtenyt.

Luojallani oli varattuna meille paras mahdollinen sää. Aamusta iltaan järvi oli peilityyni,

katselin sitä kuin kuvastinta.

Lenkin jälkeen, mikä sen mukavampaa kuin heittäytyä järven syliin vilvoittelemaan.
Totesin, liian kylmää oli vesi mutta kastautua saattoi ja virkistystä sain.

Tätä kauneutta katsellessa, raavaankin miehen kädet ristiin hakeutuvat. Kiitollisena kaikesta !

Pieni ajatelma

Kun näin sinut, en voinut ohittaa sua.
                          Nyt olet ihon alla, voimasi virtaa minussa.
                                                Olen elossa.

Ainolanpuisto

Lippu salkoon

Juhannuksestamme muodostui näin idyllinen. Matka suuntasi Turkansaareen ( vanha museoalue) .
Ilta alkoi juhannushartaudella tässä vanhassa puukirkossa. Osa väestä joutui seisomaan ulkopuolella, kun kirkko oli niin täynnä. Onneksi sopu sijaa antaa. Nellykin pääsi meidän kanssa hakemaan hengenravintoa :) Kun virrenveisuu alkoi, se oli pienelle koirallemme liikaa... tai sitten yritti laulaa mukana...

Pelimannikuoro oli saapunut avaamaan juhannuksen  klo 18:00. "Siniristilippumme" raikui komiasti koleassa säässä, kun lippua nostettiin salkoon. Seuraavaksi oli vuorossa yhteislaulua ja muita esityksiä.

 Me pohjoisen ihmiset ollaan kyllä sitkeää kansaa, kun lähdemme liikkeelle juhannuksenakin vaikka mittari näyttää vain kymmentä astetta. Kuten kuvasta näkyy, monet olivat kaivaneet toppatakit esille. Eikä ollut yhtään liikaa tuolla tuulessa.  Itse en tarennut villatakissani, kotiin piti lähteä kesken illanvieton...

Juhannus on alkanut... siniristilippu liehuu...

 Monenlaista menopeliäkin näkyy kun ympärille katselee...

Toivotaan, että jossain päin Suomea joku paistattelee keskiyön auringossa. Monta olen saanut itsekin seurata mutta tällä kertaa nukkumatti houkuttelee varhain... aamulla kutsuu työt... minun osani on auttaa kaikkein heikoimpia... se ei katso, onko arki vai pyhä ...

Mutta iloita saatan silti tästä ihanasta kesästä ♥♥♥

Kesäyö

Keskikesän juhla on käsillä. Kaupunki tyhjenee, kun valtaväestö pakenee luultavasti vesistöjen äärelle tai ainakin luonnonhelmaan. 

Monille kaupunki on ainoa oikea paikka, juhannuksena kaupungissa on tilaa hengittää...

Moni voi löytää kulkiessaan kohtalotoverinkin...

 Ja miksi aina lähteä merta edemmäksi kalaan, kun kaunis luonto avautuu aivan silmiemme  edessä.

Toivotan jokaiselle lukijalleni oikein ihanaa juhannusta näiden kuvien myötä ♥♥♥

Karua ja kaunista

Mukavaa tiistaipäivää. Tässä pläjäys kuvia Oulusta, Ainolanpuistosta.  

Puisto on nyt kauneimmillaan ja vehreimmillään, eräskin kamera on siellä ollut liikkeellä näinä päivinä.

Tässä ympäristössä kaikki näyttää kauniilta, kaikki ränsistynytkin.

Nyt näyttää ilma viilentyvän loppuviikkoa kohti, mutta lämpimiä kesäpäiviä odotellessa...

Valkeaa unelmaa

Valkeaa unelmaa riittää meidän kaupungissa ympäri vuoden... talvella lunta ja tällä hetkellä kaikki puut ja pensaat täpösen täynnä valkeita kukkasia.

Omenapuut notkuu .

Minne pään käännät, siellä ne katseen heti vangitsevat.

En voi olla koskettamatta.... tuoksu huumaa pään...

Kun kiertelen puistossa, kohta pistän pääni pensaaseen... tämä valkoinen kukka sekoittaa myös mun pään.
Niin pieni ja huomaamaton mutta kamera tallentaa joka kiekuran ja kukan terälehden.

Minulle kerrottiin, että tämä on Jasmiini. Ei ole vaikea sanoa, mikä on kaunein näkemäni kukka :)
Ihanaa kukkaloistoa toivon jokaiselle, luonnon omaa terapiaa kaikille aisteille.

Kesä on jo ovella

 Hei pitkästä aikaa. Toukokuu on jo lopuillaan ja luonto on hyvää vauhtia heräilemässä loistoonsa.
Muutamana päivänä olen nyt ehtinyt kiertelemään luonnossa kameran kanssa ja mitä kaikkea ihanaa tuolla ulkona onkaan tarjolla...

Vesistöjen ääret minua kiehtoo aina...

Upeita muotoja puissa, tämmöisiäkään urpuja en muista koskaan nähneeni... tai ei ole niin tullut ajateltua.
Nykyään kun liikun luonnossa, kaikki aistini ovat vastaanottavaisempia kuin ennen...

 Tiedän, että etelämpänä kesä on jo paljon pitemmällä kuin meillä täällä pohjoisessa.

Tässä näkyy tilanne eiliseltä päivältä. Tuomessa ja pihlajassa kukka vasta nupuillaan.

Monenlaisia nuppuja...

                                                         

Ja mikä ihana yllätys löytyi omalta pihalta... molemmat omenapuut täynnä kukan nuppuja..

Viime kesä meni ilman nupun nuppua... eikä siis yhtään omenaa...

Olen bongannut luonnossa jotakin muutakin... jotain sinne kuulumatonta tavaraa.

Ihminen on liikkunut siellä... ja jättänyt jälkensä...

                           Urpuja kuvatessani kameran linnssiin osui yhtäkkiä jotain outoa...

                                                        Tutin muotoinen urpu ;)

                                                Luonnossa piilee myös huumoria ♥

Valonsäteitä

Alkaa olla pian pimeimmät ajat käsillä. Kaikille syksy ei ole helpointa aikaa vuodessa. Jatkuva pimeneminen

saa monen mielenkin "pimenemään". Jostain syystä monen mieleen (niin myös minun) hiipii kuva näkymättömistä ystävistämme. Ne ovat aina läsnä, vaikka emme niitä näe. Mekin voimme olla enkeleitä toisillemme; joku lohduttava sana, ajatus tai kuva voi tuoda jonkun päivään sellaisen valonsäteen, joka kannattaa läpi pimeän syksyn. Tietämättämme voimme olla jollekin "pelastava enkeli". 

                                   Klikkaa kuvia, niin saat isomman näkymän:)

                        
Tässä oli tämän päivän lohduttavat sanat. Valonsäteitä päivääsi kaikesta pimeydestä huolimatta!
Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijat:)

Arkipäivän juhlaa

Hei taas kaikille, muutama tiukka työpäivä takana ja vielä huominen päivä puristettava,
sitten alkaa ansaitut kahden päivän vapaat. Vuorotyöläisen pyhät kun voivat olla keskellä viikkoa. Halusin ilahduttaa lukijoitani pienellä Anna- Mari Kaskisen runolla. Minusta tämä on niin kaunis ja sopii loistavasti piristämään tämmöistä tavallista maanantaipäivää.. Tämän enempää en nyt jaksa kirjoittaa, kuvat ja runo puhukoon puolestaan. Hyvää illan jatkoa ja kirjoittelemisiin.

Arkipäivän juhlaan sinut kutsuisin,
keittiööni vanhaan
viereen kakluunin.

Ruudullinen liina, leivän viipale.
Kuppi kuumaa teetä.
Siinä juhla se.

Sanoja vain vähän,
tuskin ollenkaan.
Ystävyyden kieltä
vaiti kuunnellaan.

Pimeyttä vasten
loistaa kynttilä.
Kolmaskin on tässä, aivan vierellä.
      -Anna-Mari Kaskinen-