Tänään olin onnekas kun pääsin mukaan kurssille, jolla opeteltiin kukka- asetelmien tekoa. Kukistahan ei saa koskaan tarpeekseen. Jos en tekisi hoivatyötä, luultavasti työskentelisin kukkien parissa. Tämmöistä ajatusleikkiä olen joskus mielessäni leikkinyt. Toisaalta kukat luovat mukavan vastapainon nykyiselle työlleni, harrastusmielessä kukkien kanssa voin värkkäillä niin paljon kuin haluan. Ja se ilo, jota kukista saa...
Meitä oli 15 naista hakemassa oppia ja nauttimassa mukavasta yhdessäolosta. Tällaisia asioita opin tänään:
Jokainen sai oman kukkakimppunsa, märän oasispalasen ja veitsen. Kun kastelet oasispalasen, sen pitää upota veteen omia aikojaan. Ei saa upottaa painamalla, muuten ei ehdi kastua sisältä kunnolla ja kukille tulee tukalat oltavat...!
Sitten vain viiltelemään oasispalasesta astiaan sopivaa palasta. Mitä korkeampi palanen, sitä korkeamman asetelman saat. Siihen menee tietysti enemmän kukkia, matalaan menee vähemmän.
Oasispalanen kiinnitettiin ankkuriteipillä, uusi tuttavuus. Ohjaajat selittivät, että palanen ikäänkuin ankkuroidaan alustaan kiinni tällä ANKKURIteipillä.
Asetelmasta on tarkoitus saada mahdollisimman pyöreän muotoinen. Meidän asetelmissa käytettiin ruusuja, krysanteemia, neilikkaa ja harsokukkaa. Oma luovuus on vain rajana. Omaani valitsin tällaisen hempeän värityksen( yläpuolella oleva kuva)
Jokaisella tuli omannäköisensä luomus, vaikka samoja kukkia käytimme. Niin monta mallia kuin tekijääkin... Saimme ohjeeksi säilyttää asetelmia jääkaapissa yön yli, jotta kukat säilyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään. Ja sitähän me toivomme!
Emmekä jaksaneet olla ihastelematta toistemme luomuksia. Ainut huono puoli oli kun yhteinen tuokiomme loppui niin äkkiä!
