Tietoja minusta

Oma kuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesän ensimmäinen päivä


Nyt tuntuu siltä, että kesä on vihdoinkin tullut myös meille tänne Pohjois- Suomeen. Tänään on ollut se päivä kun farkut vaihtuivat kesähousuihin ja pitkähihaisen paidan sai vaihtaa hihattomaan toppiin, jihuu ! Aurinko on hellinyt ja valkoinen iho on imenyt toivon mukaan vain niitä hyviä auringonsäteitä, jos niitä nyt on olemassakaan. Kohtuus tässäkin asiassa, pieni päivetys on ihan paikallaan .
Tämän päivän lämmin ja aurinkoinen sää houkutteli talonväen ulos ruokailemaan.  Näyttipä naapurustossa käry nousevan monen muunkin pihasta. Grillauspäivä parhaimmasta päästä.

Mutta mitäpä kuuluu meidän pienelle pihalle nyt, kun viime postauksesta on kulunut toista viikkoa?
Paljon on tapahtunut, hyvää ja myös pieniä pettymyksiäkin. Iso pettymys oli kun huomasin, että taimi, jota luulin hortensiaksi ei sitten ollutkaan se vaan vanha jo hävitetty "kukka".  Sieltä se puskee uudella vimmalla kohti taivasta. Ei suostunutkaan häviämään siltä paikalta. Olkoot nyt sitten siinä vielä toistaiseksi ( taas hävettää kun en muista nimeä...) Jokainen puutarhuri tietää, että aina joukkoon mahtuu näitä ikäviäkin  yllätyksiä. Hartaasti toivomasi kasvi ei sitten nousekkaan enää talven jälkeen...



Olen iloinen, että mieskin on innokkaasti mukana näissä pihahommissa. Eräänä päivänä pihalle oli yllättäen ilmestynyt tämmöiset puiset tikkaat, jossa kukkalaatikot. Ylimääräiset laudanpätkät saivat uuden elämän.  Pitkän harkinnan jälkeen päädyin näihin kukkiin. Ehdottomasti joukkoon täytyi saada rakas mummolan kukka pelargonia. Vielä eivät kukat  ole näyttävimmillään kun jätin vähän kasvutilaa. Eiköhän loppukesästä näytä vähän erilaiselta.


 Tehdään nopea kurkistus takapihalle, siellä kasvaa ainoastaan mustaherukka ja raparperi. Raparperista saa kohta ottaa varret ensimmäiseen kiisseliin, se on sitten suurta herkkua. Ihanaa! Mustaherukka ja raparperi ovat kasvaneet ritirinnan jo usean vuoden ajan. Hyvin pärjäävät keskenään, hyvää satoa tuottaen kumpikin. Tämä puoli pihasta jätetään nyt vähemmälle tarkastelulle...



 Viljelyshommissa vain mielikuvitus on rajana. Istutusastioiksi kelpaavat  melkein mikä vain.
Pihan lämpimämmällä paikalla talon seinustalla kasvaa tomaatti ja peruna, myös arvon neidit Marketta ja Orvokki pöyhistelevät vanhassa rottinkikorissa ja vanhassa emalipotassa.
Tomaattia kokeilen nyt ensimmäistä kertaa tässä pihassa, joskus nuorena kotona asuessani kasvatin tomaatintaimia ikkunalaudalla kerrostaloasunnossamme. sitä en muista tuliko satoa.
 Nyt laitoin yhden taimen omaan "kasvihuoneeseen", iso lyhty saa hoitaa nyt tämän asian. Talvella se saa sisälleen kynttilän, lämmön ja valon tuojan pimeään. Loput taimet laiton vanhaan rottinkiseen parvekelaatikkoon ikkunalaudalle. Nyt täytyy olla tarkkana kastelun kanssa, helteellä tämä paikka on tosi paahteinen.

Perunakin nostaa jo päätään, lämpö ja valo ovat olleet kohdillaan viime päivinä. Kovin ison sadon kanssa en pärjäisikään koska vastaan tulee säilytysongelma. Mennään sillä periaatteella, että edes 1-2 ruokailukertaa saisimme nauttia ihkaomista potuista.



Sipulitkin ovat juurtuneet ja kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt tarkkana kastelun kanssa. Sipulia ei saisi päästää kuivumaan, koska silloin alkavat kukkimaan ja se taas tietää sitä, että satoa ei silloin tule. Jossakin oppaassa neuvottiin, että juhannuksen jälkeen pitäisi lopettaa kastelu, ettei sadosta tule huonolaatuista. Sitä en tiedä missä vaiheessa sipuli yleensä kukkii...ensi vuonna olen vähän viisaampi, tämä on ensimmäinen kerta kun kasvatan sipulia. Mutta tässä kohdassa siis emme kaipaa kukkia...


Omenapuissa on jo kukkanuppuja...paljon :)
Auringonsäteet ja nuput... 



Koivunpölkyistä on moneksi pienellä pihalla


Lintujen juoma- allas


Unikon nuppu

Unikko jaksaa pöyhistellä...kukkia odotellaan jo kovasti



Lopuksi laitan vielä kuvan eiliseltä myöhäisillalta. Olin Nellyn kanssa merenrannalla "patikoimassa" . Merivesi oli poikkeuksellisen alhaalla, kivet loivat näkymään oman säväyksensä.
Ja tietysti aurinko, sitä vaan ei jaksa lakata ihastelemasta. Olipa rannalla muitakin kuin minä ja Nelly- koira...nimittäin ystävämme sääsket olivat heränneet, kotoinen ininä kuului kaiken hiljaisuuden keskellä. Näiden kuvien myötä toivotan sinulle hyvää yötä ja nautitaan tästä ihanasta kesän alusta.

Terveisin, Pia

4 kommenttia:

  1. Kaunista olet laittanut pihallesi, näyttää kivalta. Ihana tuo unikonnuppu. Ja merikuva kivineen, ai että on lumoava näkymä.

    Kauniita kesäpäiviä sinne pohjoiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, nainen.kuvastimessa. Nyt tuntuu, että olipa lyhyt kesä kun saimme vieraaksi kunnon kesämyrskyt ja lämpötila on tippunut reilusti alle kymmenen asteen :( Tällä hetkellä pelkään eniten, että halla vie minun kaikki tähänastiset saavutukseni...

      Poista
  2. Kyllä se kesä tuli ja näkyyhän se pihallasi monessa muodossa. Olet jo istutellut kesäkukkia, taitaa muuten olla sitten loppukesän pelastus, jos oikein lämpimiä kausia tulee jatkossakin. Kaikki kukkii niin joutuisaan ja lyhyen aikaa hellesäällä, ihan säihkähdin, että joko kaikki perennat ehtii kukkia, mutta onneksi luvassa on hieman viileämpiä säitä. Sanon onneksi, sillä eihän tuolla pihamaalla jaksa puuhastella kovalla helteellä, pienet tauot on aina säässäkin paikallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja, tuo on kyllä totta että kyllähän noista kukista olisi kiva nauttia vähän pitempään. Siinä mielessä viilennys on ihan ok, vähän jarrua kasveille :) kunhan ei vain sitä hallaa...

      Poista