Tietoja minusta

Oma valokuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Tyyntä ja myrskyä

Toukokuun viimeinen auringonlasku

Hyvänillan toivotus minulta teille, jotka satutte istumaan koneen äärellä. Onhan nyt kesäaika ja paljon on muutakin hommaa kuin istua koneen äärellä mutta aina silloin tällöin tekee hyvää istahtaa aivan omaan rauhaan omine ajatuksineen ja antaa vain ajatuksen virrata. Toukokuu oli aika kiireistä aikaa eikä paljon ollut aikaa päivittää blogia. Tänään on juhlittu tyttären 18- vuotispäiviä,  nyt on talo rauhoittunut ja on minun oman laatuajan aika.  


Touko- kesäkuun vaihde oli ihanan kesäisen lämmin. Päivät olivat lämpimiä ja hetkittäin jopa hikeä meinasi pukata. Illan tullen kun aurinko laski mailleen, otin repun ja kameran mukaan ja suuntasimme Nellyn kanssa merenrannalle. Voi mikä tyyneys ja rauha siellä oli. No, toki siellä oli paljon muitakin, nimittäin sääsket olivat heränneet ja verenhimoisina tekivät omia hyökkäyksiään mutta ei se paljon haitannut kun olin niin innoissani muusta näkemästäni ja kuulemastani. Siellä hiljaisuuden keskellä on aikaa keskittyä luonnon omiin ääniin.


Voin vaikka vannoa, että Nelly nautti myös näkemästään, malttoi niin rauhassa olla paikallaan että sain hyvin kuvattua tuota rakasta karvaturrianikin. Odotan jo kovasti milloin pääsemme kokemaan uusi merenrantaseikkailu.


Toukokuuta ei turhaan sanota ihanaksi toukokuuksi...luonnon kasvukausi on niin kovassa vauhdissa että ei tahdo perässä pysyä. Tuomi oli toukokuun lopussa täydessä kukassa, mutta nopeasti meni ohi. Metsätähdet hohtivat kilpaa metsämaisemissa. Sattuipa polulleni mesimarjan kukkiakin, niihin olen harvoin törmännyt mutta nyt tiedän missä niitäkin kasvaa. Matka eteni hitaasti kun ympärillä oli niin paljon ihania kuvattavia kukkia.

Metsätähti

Mesimarja
Nyt ollaan siis kesäkuun puolella ja ilmanala on muuttunut täysin . Tällä viikolla lämpötila on nippanappa yltänyt kymmeneen asteeseen ja myrskyvaroituksia annettiin puolenviikon maissa.  Muutaman kerran säikähdin  viekö halla minun istuttamani kukat ja kasvit. Yhtenä yönä vedin hallaharson kasvilavojen päälle.  Toistaiseksi kaikki hyvin pienessä puutarhassa. Ja tuulikin on tyyntynyt.


Helteisten päivien aikaan omenapuut puhkesivat komeaan kukkaan mutta nyt terälehdet on tuuli vienyt. Viime vuoden sato oli ainoastaan kaksi omenaa, josko tänä vuonna parempi saldo.


Eilen illalla myöhällä tein kierroksen pihallani kameran kanssa. Parissa viikossa on tapahtunut niin paljon, kylmästä säästä huolimatta. Sitkeitä sissejä ovat nuo kukat ja kasvit.  Eikä pieni jarruttelu taida olla pahaksi, tahdon nauttia jokaisesta kukasta ja kasvista mahdollisimman kauan.


Siinä kierrellessäni pihamaata, kissakin liittyi seuraani ja taisi todeta saman kuin minäkin. Hyvällä alulla ovat salaatti, pinaatti, herne, porkkana ja retiisi. Koulia täytyy rivistöjä, jotta sadosta tulee mahdollisimman antoisa. Nyt en yksinkertaisesti tarennut alkaa siihen hommaan, jo kuvatessa sormet kohmettuivat. Meidän suloinen kylmä kesäkuu. Mutta ensi viikolla lämpenee, niin taidettiin luvata säätiedotuksessa tänään.

Ruohosipuli kukkii

Peruna kasvaa komeasti vartta


Suloinen pelargonia


Inkalilja

Mansikkakin kukkii jo


Tästä kerroin jo aiemmin eli surullisen lumipalloheiden tarinan. Mutta katsokaapa nyt...sieltä se ihanuus puskee suurella vimmalla rankojen keskeltä. Alkukeväästä tuossa törrötti vain nuo kuivat oksat. Tuosta etummaisesta oksasta näkee, että kissat ovat teroittaneet kynsiään siihen. Olen järkeillyt niin, että onkohan nuista "haavoista" päässyt joku tauti pesiytymään pensaaseen aiempina vuosina. Nyt jännätään miten pensaan käy tänä vuonna. Toivon hartaasti, että luonto on hoitanut pensaan kuntoon eikä lehdet enää muutu pitsimäisiksi , toukan syömiksi. Kaipaan sitä entistä pensasta, joka teki valtavia valkoisia kukkapalloja, niin kaunis se oli. Tästä tulee tämän kesän jännitysnäytelmä.



Jottei puutarha kävisi liian tylsäksi, olen koittanut ottaa huomioon myös pienet vierailijat. Perennapenkin kivikkoryhmään olen laittanut lapsille ( sekä kaikille lapsenmielisille) ihasteltavaksi miniatyyrejä. Näitä me ihmetellään tyttärien poikien kanssa. Eikä koskeminen ole kiellettyä, kunhan tavarat laitetaan paikoilleen. Mummon puutarhassa on tilaa myös lasten leikeille.


Lämpimiä kesäiltoja odotellessa toivotan teille hyvää yötä ja toivon, että ne pienet onnenhippuset löytyvät keleistä huolimatta. Jokaisella asian varjopuolella on myös se kaunis valoisakin puoli. Ne täytyy vain osata poimia itselle.

Kesäterveisin, Pia

6 kommenttia:

  1. onpa kaunista, tykkään metsätähdestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Hannele :) metsätähti on kyllä ihana ja niitä näyttää olevan paljon nyt tuolla metsissä.

      Poista
  2. Sinulla on täällä niin paljon ihania kuvia. Nelly ja auringonlasku, huikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan, Unelma :) Tuo meidän luonto vaan on niin kaunis ja on ihana kun on tuommoinen Nelly, joka rakastaa myös näitä reissuja :)

      Poista
  3. Ihastuttavat merenrantakuvat ja tunnelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nainen.kuvastimessa, kiitos kun tykkäsit kuvista. Merenranta on minun lempipaikka, sinne mieleni halajaa aina kun vaan on mahdollista . Tässä lähialueellakin on vielä paljon näkemättömiä paikkoja.

      Poista