Kaikkien äitien päivä

 Tämä äitienpäivä on jo lopuillaan ja nyt on hetki aika istahtaa koneen äärelle. Juhlapäivä on ollut monelle  äiti- ihmiselle myös työpäivä, niin minullekkin. Sain olla järjestämässä vanhuksillemme omaa äitienpäivää, nätiksi tälläydyttiin ja kauneinta puettiin päälle. Vain paras on vanhuksillemme kyllin hyvä. Kaunein kiitos oli hymy, joka heijastui kasvoilta. Sanoja ei tarvittu.

 Oman kiitokseni annan omille tyttärilleni, jotka olivat leiponeet ja siivonneet kotona  sillä aikaa kun äiti paiski töitä toisaalla. Ukkokulta ansaitsee myös kiitoksen. Tiimityö on toiminut loistavasti.
 Saimme viettää kivan äitienpäivän koko perheen kera, monta sukupolvea oli mukana. KIITOS!



VIIKON PUUTARHAUUTISET:

Mustaherukka

 Viikolla tehtiin lämpöennätyksiä ympäri maata ja se näkyy jo kasveissakin. vihertää vähän siellä sun täällä. Melkein kuulen kohinan...

Hitaasti mutta varmasti ...

...lehti alkaa avautumaan omenapuussa.

 Kielo on ollut minun lempikukka aina. Koskaan en ole onnistunut kasvattamaan sitä omalla pihallani mutta nyt sain todella kauniit taimet rakkaalta tytärpuoleltani. Laitoin taimet heti maahan, pihan varjopuolelle, toivottavasti ei ole liian kylmä... tänään ei ollut mitenkään kovin lämmin päivä... on se niin kaunis kukka ja mikä ihana tuoksu! Tulee ihan mieleen, kun lapsena ollessani äidilläni oli samantuoksuista hajuvettä...

Mistä ne tyttäret osaavat arvatakkin, mitä kukkaa äiti milloinkin toivoo. Toinen nappivalinta oli tämä inkalilja. Puutarhalla käydessäni viikolla  olin jo tätä ostamassa mutta jostain syystä palautin sen takaisin myymälän pöydälle. Ja kappas vaan, tytär toi kukan minulle tänään lahjaksi! 

Inkalilja sai paikan tällä kertaa sinkkiämpäristä, en uskaltanut vielä jättää sitä ulos. Antaa ilman vielä vähän lämmetä.

Viime vuonna kasvatin perunaa rottinkiseesa korissa. tänä vuonna vähän suuremmassa mittakaavassa.

Yhteensä 2x 8 itupottua istutin pariin puiseen laatikkoon. Tästä tulee niin mielenkiintoista.

Kaupunkipuutarhurilta kysytään vähän luovuutta näissä kasvatusasioissa, kun tilaa on vain rajallinen määrä. Tämähän se tekeekin tästä niin mielenkiintoista. 

Istutusastioiksi kelpaa mikä tahansa kierrätysmateriaali. 

Muistin yhtäkkiä, että keräsin viime syksynä pihalta erilaisia siemeniä kasveista. Pakkasin ne suodatinpusseihin talvehtimaan. Hetken aikaa meni, että löysin pussukat mutta löytyivät kuitenkin. Pusseihin olin jemmannut  krassinsiemeniä, akileijaa ja ukkolaukkaa.  Istutin ne tänään maahan, katsotaan itääkö.

Terveisiä ja kasvun iloa toivottelee,

Pia

Lippu salkoon

Juhannuksestamme muodostui näin idyllinen. Matka suuntasi Turkansaareen ( vanha museoalue) .
Ilta alkoi juhannushartaudella tässä vanhassa puukirkossa. Osa väestä joutui seisomaan ulkopuolella, kun kirkko oli niin täynnä. Onneksi sopu sijaa antaa. Nellykin pääsi meidän kanssa hakemaan hengenravintoa :) Kun virrenveisuu alkoi, se oli pienelle koirallemme liikaa... tai sitten yritti laulaa mukana...

Pelimannikuoro oli saapunut avaamaan juhannuksen  klo 18:00. "Siniristilippumme" raikui komiasti koleassa säässä, kun lippua nostettiin salkoon. Seuraavaksi oli vuorossa yhteislaulua ja muita esityksiä.

 Me pohjoisen ihmiset ollaan kyllä sitkeää kansaa, kun lähdemme liikkeelle juhannuksenakin vaikka mittari näyttää vain kymmentä astetta. Kuten kuvasta näkyy, monet olivat kaivaneet toppatakit esille. Eikä ollut yhtään liikaa tuolla tuulessa.  Itse en tarennut villatakissani, kotiin piti lähteä kesken illanvieton...

Juhannus on alkanut... siniristilippu liehuu...

 Monenlaista menopeliäkin näkyy kun ympärille katselee...

Toivotaan, että jossain päin Suomea joku paistattelee keskiyön auringossa. Monta olen saanut itsekin seurata mutta tällä kertaa nukkumatti houkuttelee varhain... aamulla kutsuu työt... minun osani on auttaa kaikkein heikoimpia... se ei katso, onko arki vai pyhä ...

Mutta iloita saatan silti tästä ihanasta kesästä ♥♥♥

Synttärisankari

Virallisen epäviralliset 1- vuotiskuvat on nyt otettu meidän Nellystä.

Cape Hope Eden alias Nelly, syntynyt 10.4. 2013, juhlia vietetty perhepiirissä ♥♥♥

Nellyn onnittelupusu

Rakas Nellykin halusi onnitella tytyä omalla märällä tavalla   ♥♥♥♥

Koiranelämää

Täällä sitä ollaan vielä, pidin pienen luovan tauon muutaman viikon. En ole ketään teistä unohtanut. Tuli tämä pieni elämänmuutos rakkaan Nellyn myötä, aika on mennyt ihan muissa puuhissa viime ajat. Kaikki koiraihmiset tietävät mitä pieni koiranpentu tuo tullessaan. Nyt elämä alkaa jo tasoittumaan, kun olemme saanet päivät rullaamaan omalla painollaan. Jonkunlainen rytmi on saavutettu. Ja mikä ihaninta, minulla koitti viimein kesäloma! Nyt voin keskittyä täysin Nellyn kanssa olemiseen ( unohtamatta tietenkään muita perheenjäseniä, kissojakaan :) )

Viimeyön valvoin vielä töissä, ja onneksi oli sopivasti hommaa. Kymmenen tuntia hurahti kuin siivillä!
Olenko outo, kun tuntui että miten voin olla poissa töistä 4 viikkoa, kun ikävöin jo asukkaita ja ihania työkavereita ? Tai ehkä se on merkki, että nyt kiireenvilkkaa lomalle lomps kun unissa työpaikka tuntuu kodilta...;) Voi, voi...

Lomaltani toivon ennenkaikkea rentoa otetta, ei turhia suunnitelmia etukäteen vaan mitä eteen tulee se otetaan kiitollisena vastaan. Toivon mukavaa yhdessäoloa läheisteni ja ystävien kanssa, nautiskelua luonnossa, mukavia kuvaussessioita, mökkeilyä. Olin nuorena kova tyttö tanssaamaan, en tanssijalan vipatukselle voi vieläkään mitään vaikka en ole tanssinut varmaan yli 10 vuoteen. Olen monta vuotta haavellut pääseväni jollekin kesälavalle pyörähtämään ja tänä kesänä se voi olla jopa mahdollista onnistua.
Olen ikuinen maalaisromantikko ♥

Tähän asti helteet ovat hellineet mukavasti, sateita sopivaan tahtiin. Pieni ukkosenjyrähdys kuului tässä yhtenä päivänä, jossakin päin on kuulemma ollut kovakin ukonilma. Ukonilman edessä ihmisen on nöyrryttävä...näille voimille me ei voida yhtään mitään...

Juhlan aiheitakin on viime aikoina ollut useita: meidän kolmas lapsenlapsi näki päivävalon 18.6, toisiksi nuorin tytär täytti 15v (rippikoululainen) ja huomasin juuri, että muutama päivä sitten tuli täyteen tasan vuosi tätä bloggailua! Niin se on aika hurahtanut, kiitos teille kaikille ihanille blogiystäville, välillä on tuntunut takkuiselta mutta jostain aina on löytynyt se into jatkaa. Varmaan jokaisella on jossain vaiheessa se tunne, että ei ole mitään jaettavaa muille. Nämä vaiheet tulee ja menee, enkä edelleenkään aio jättää tätä harrastusta ;)

Ja lopuksi koiraterveisiä. Nelly täytti juuri 11 viikkoa, ja on hyvin hauska kaveri. On tuonut paljon iloa perheeseemme ja myös muille läheisille ♥

SIUNATTUA VIIKONLOPPUA JA TURVALLISIA KELEJÄ VESILLÄ LIIKKUJILLE JA MUILLE!

Kukka- asetelmakurssilla

Tänään olin onnekas kun pääsin mukaan kurssille, jolla opeteltiin kukka- asetelmien tekoa. Kukistahan ei saa koskaan tarpeekseen. Jos en tekisi hoivatyötä, luultavasti työskentelisin kukkien parissa.  Tämmöistä ajatusleikkiä olen joskus mielessäni leikkinyt. Toisaalta kukat luovat mukavan vastapainon nykyiselle työlleni, harrastusmielessä kukkien kanssa voin värkkäillä niin paljon kuin haluan. Ja se ilo, jota kukista saa...
Meitä oli 15 naista hakemassa oppia ja nauttimassa mukavasta yhdessäolosta. Tällaisia asioita opin tänään:

Jokainen sai oman kukkakimppunsa, märän  oasispalasen ja veitsen. Kun kastelet oasispalasen, sen pitää upota veteen omia aikojaan. Ei saa upottaa painamalla, muuten ei ehdi kastua sisältä kunnolla ja kukille tulee tukalat oltavat...!

Sitten vain viiltelemään oasispalasesta astiaan sopivaa palasta. Mitä korkeampi palanen, sitä korkeamman asetelman saat. Siihen menee tietysti enemmän kukkia, matalaan menee vähemmän.

Oasispalanen kiinnitettiin ankkuriteipillä, uusi tuttavuus. Ohjaajat selittivät, että palanen ikäänkuin ankkuroidaan alustaan kiinni tällä ANKKURIteipillä.

 Asetelman tekeminen aloitettiin reunoille tulevilla vihreillä oksilla. Kaunein ja näyttävin kukka laitetaan keskelle. Varren pituudella voit säädellä miten korkean haluat asetelmasta.

 Tärkeää on, että kaikkien kukkien varret osoittavat samaan keskipisteeseen missä ensimmäinenkin kukka on. Kunnon imupinta on myös tärkeää ja siihen soveltuu ainoastaan kunnon terävä veitsi.

 Asetelmasta on tarkoitus saada mahdollisimman pyöreän muotoinen. Meidän asetelmissa käytettiin ruusuja, krysanteemia, neilikkaa ja harsokukkaa. Oma luovuus on vain rajana. Omaani valitsin tällaisen hempeän värityksen( yläpuolella oleva kuva)

 Jokaisella tuli omannäköisensä luomus, vaikka samoja kukkia käytimme. Niin monta mallia kuin tekijääkin... Saimme ohjeeksi säilyttää asetelmia jääkaapissa yön yli, jotta kukat säilyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään. Ja sitähän me toivomme!

Emmekä jaksaneet olla ihastelematta toistemme luomuksia. Ainut huono puoli oli kun  yhteinen tuokiomme loppui niin äkkiä!

Elämä maistuu mansikalta

                        

 Haukkuivat minua tänään vuoden vanhemmaksi. Mutta toisaalta tunnen olevani viisaampi kuin eilen. Loppujen lopuksi ikä on vain numeroita paperilla. Sitä vain olen ihmetellyt kun meidän taloon on tullut asumaan keski- ikäinen, vähän vanhempi rouvashenkilö. Vähän sillä  jo hopeata hohtaa hiusrajassa, ja oisko sillä joku ryppykin. Kiloista ei kannata puhuakaan, ottaa pian nokkiinsa...
Peilikuva ei valitettavasti valehtele, minähän se keski- ikäinen rouvashenkilö olen. Mutta sisimmässä tunnen olevani se sama tytönhupakko kuin 20 vuotta sitten.
Loppujen lopuksi lohduttavaa on, että väittävät minun paranevan vuosi vuodelta niin kuin viini paranee vanhetessaan ja kauan riippunut liha on kuulemma hyvää ja mureaa...
Voin vain kiitollisena todeta, että sain herätä tähänkin päivään terveenä ja onnellisena. Sain viettää ihanan syntymäpäivän läheisteni kanssa ja kiitokseni voin heille suoda.

12-vuotiaan tyttären koristelema synttärikakku, 14- vuotias tytär paistoi pohjan

Kakun tietoja(riitti hyvin 16 hengelle),
 - pohjaan käytettiin 6 munaa
- ruusukkeet muotoiltu marsipaanista, samoin kiekurakuviot
- päällä tuoreita kotimaisia mansikoita
- reunoilla pieniä vaahtokarkkeja, jotka sopivat erinomaisesti mansikoiden kanssa
- kakun sisällä täytteenä vadelmahilloa, banaania ja kermavaahtoa