Kevät etenee hitaasti mutta varmasti

Toista viikkoa on kulunut edellisestä postauksesta. Hirveästi ei ole tapahtunut pihapiirissä, lumet ovat kylläkin saaneet kyytiä. On ollut pakkasöitä ja viileitä päiviä. Kevään eteneminen on ihan selkeästi täällä hidastunut. Ajoittain on sadellut luntakin mutta ei onneksi ole peittänyt maata. Niinhän sitä on ijät ja ajat sanottu, että taivaalta täytyy tulla ensin kaikki lumet maahan jotta kevät voi alkaa oikein kunnolla. Vappuun mennessä päästään pihanrapsutushommiin.

 Katsokaapa tätä meidän seuraamaamme omenapuuta. Eipä paljoa ole edistynyt lehtien muodostuminen mutta pullottaahan nuo jo ihan kivasti. Nyt tarvittaisiin vähän lämpöä.

Mitäkö olen muuta puuhannut? No, tomaatteja ajattelin yrittää kasvattaa. Siemenet ovat jo itäneet, kohta täytyy koulia ja laittaa ruukkuihin kasvamaan ja keksiä niille suotavat kasvihuoneolosuhteet. Onko kenelläkään heittää jotain ajatusta tämmöiselle ruukkupuutarhurille, kasvihuoneelle ei ole tiloja. Ajattelin ensin tehdä muovipullosta pienoiskasvihuoneen, katsotaan toimiiko. Jatkossa täytyy keksiä jotain suurempaa. Paprikoille sama homma, nekin ovat jo hyvällä alulla. Valkosipulinkynnen heitin myös purkkiin, viime vuonna onnistuin saamaan kokonaista kolme uutta kynttä, ja olipa maukasta. Niin ja saimmehan myös uudet perunat yhteen keitokseen, vanha rottinkikori toimi oikein hyvin perunankasvatusastiana. Kaikkea voi siis kokeilla ja jos ei heti onnistu niin ei muuta kuin seuraavana keväänä kokeilemaan uudestaan. Tässähän se mielenkiinto piilee...ei passaa lannistua näissä hommissa.

 Viime kesän satoa

Eilen oli tosi kaunis päivä ulkoilun kannalta, vaikka todella kylmä tuuli vihmoikin. Liminganlahdella sijaitsee meidän ylpeydenaihe eli Liminganlahden luontokeskus. Siellä järjestettiin eilen 10. lintukuvafestivaalit. Saimme nauttia aimo annoksen kauniita lintukuvia eri esittäjiltä/ kuvaajilta. Minulle tämä tapahtuma oli ensimmäinen mutta luulen ettei ollut viimeinen. En ole ennen tiennyt, että asuinympäristössämme majailee niin paljon erilaisia lintulajeja, valokuvausharrastukseni on nyt saanut uuden käänteen.

Liminganlahti

Lintubongareita oli paljon liikkeellä

Mukavaa sunnuntai- illan jatkoa ja kuulemisiin!

T: Pia

Jostakin on aloitettava

 Vapaapäiviä olen nyt vietellyt ja tänään sattuikin sopiva päivä aloittaa pihasiivoukset. Lämpöasteita vain kolme mutta aurinko lämmittää jo kivasti aurinkoisilla paikoilla. Mereltä tuulee vielä kylmästi, sen tuntee kyllä.  Pipoa ja hanskoja ei kannata vielä heittää kehiin...
Löytyihän sitä kaikenmoista talventörröttäjää, jotka oli jo aika siivota pois.  Kävin läpi perennapenkin, omenapuut, juhannusruusun, vadelmapensaan, jasmikkeet, Näitä siistin leikkaamalla kuivia ja ylimääräisiä oksia pois. Mustaherukkapensas näytti hyvältä, se onkin vasta pari vuotta sitten uusittu. En ole ihan varma olisiko sitä silti hyvä jonkun verran leikata joka vuosi ? Karviaismarjapensas näyttää myös selvinneen talven yli, sekin on vielä aika pieni. Pensasmustikasta ei ole enää haisuakaan, eka kerta epäonnistui pahasti. Tekisi mieli kokeilla uudestaan.

 Kissakin tuli uteliaana seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.

Perennapenkin toinen pää alkaa olla sulanut ja nyt on myös siistitty osittain. Tuo tiilien asettelu kaipaa hieman muutosta. Ehdottomasti olisin nyt sitä mieltä, että tiilet pitäisi muurata kiinni toisiinsa. Eihän ne millään tahdo pysyä paikoillaan, jos satut vahingossa potkaisemaan varpaasi niihin. Ja aina talven jälkeen löytyy uusia murtuneita tiiliä. Kuten olen sanonut, yrityksen jaerehdyksen kautta kohti parempaa.
Olen ikäni ollut kierrätyksen ystävä, kaikki minkä vain pystyy, laitetaan kiertoon. Tätä olemme harrastaneet paljon perhepiirissä. Varsinkin vaatteet ja huonekalut ovat aina kiertäneet talosta taloon. Mikä on toiselle tarpeetonta, voi toiselle olla juuri se aarre, jota on tarvinnut. Nämäkin perennapenkin tiilet ovat peräisin purkutalosta. Parin vuoden jälkeen tiileihin on muodostunut kivasti sammalta, josta pidän paljon. Tykkään kovasti vanhasta patinasta. Alussa tiilet näyttivät vähän ankeilta kun hohtivat niin punaisina mutta nyt sammaleen myötä istuu oikein kivasti tähän maisemaan. Täytyy nyt vain suostutella mies kaveriksi muuraushommiin ensi kesänä.

Mutta mitä kuuluu raparperille?  Lumet juuri ja juuri sulaneet niin sieltähän se maasta puskee jo päätään kohti valoa kovalla kiireellä, niinkuin muinakin vuosina.

Omenapuiden ympärille tein viime kesänä pienen kukkapenkin, jota kiertää luonnonkivistä tehty reunus. Viime kesänä siinä kasvoi orvokit. Orvokki ei taida olla monivuotinen mutta olen joskus kuullut, että saattaa siementää ja sitä myötä tulee uusia orvokkeja. Ylläoleva kuva minua ihmetyttää. Kaiken moskan keskeltä löytyi tämmönen terhakka orvokki, jossa lisäksi pieni kukkanuppu. Huomaatteko?  Onko tämä yksilö tosiaan voinut selvitä talven yli ja nyt on jo  kukkimassa? Asumme sentään Oulun korkeudella, ja lumet ovat tosiaan vasta sulamassa. Olisipa niin kiva saada joltakin kommenttia tähän.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen Nellyäkin alkoi ramasemaan ja mikä sen ihanampaa kuin asettua aurinkoon lepäämään.

Tämmöinen oli tämä vapaapäivä. Ihmettelemistä taitaa riittää joka päivälle, kiva kun olet mukana !
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa ,
toivottelee
 Pia