Kaikkien äitien päivä

 Tämä äitienpäivä on jo lopuillaan ja nyt on hetki aika istahtaa koneen äärelle. Juhlapäivä on ollut monelle  äiti- ihmiselle myös työpäivä, niin minullekkin. Sain olla järjestämässä vanhuksillemme omaa äitienpäivää, nätiksi tälläydyttiin ja kauneinta puettiin päälle. Vain paras on vanhuksillemme kyllin hyvä. Kaunein kiitos oli hymy, joka heijastui kasvoilta. Sanoja ei tarvittu.

 Oman kiitokseni annan omille tyttärilleni, jotka olivat leiponeet ja siivonneet kotona  sillä aikaa kun äiti paiski töitä toisaalla. Ukkokulta ansaitsee myös kiitoksen. Tiimityö on toiminut loistavasti.
 Saimme viettää kivan äitienpäivän koko perheen kera, monta sukupolvea oli mukana. KIITOS!



VIIKON PUUTARHAUUTISET:

Mustaherukka

 Viikolla tehtiin lämpöennätyksiä ympäri maata ja se näkyy jo kasveissakin. vihertää vähän siellä sun täällä. Melkein kuulen kohinan...

Hitaasti mutta varmasti ...

...lehti alkaa avautumaan omenapuussa.

 Kielo on ollut minun lempikukka aina. Koskaan en ole onnistunut kasvattamaan sitä omalla pihallani mutta nyt sain todella kauniit taimet rakkaalta tytärpuoleltani. Laitoin taimet heti maahan, pihan varjopuolelle, toivottavasti ei ole liian kylmä... tänään ei ollut mitenkään kovin lämmin päivä... on se niin kaunis kukka ja mikä ihana tuoksu! Tulee ihan mieleen, kun lapsena ollessani äidilläni oli samantuoksuista hajuvettä...

Mistä ne tyttäret osaavat arvatakkin, mitä kukkaa äiti milloinkin toivoo. Toinen nappivalinta oli tämä inkalilja. Puutarhalla käydessäni viikolla  olin jo tätä ostamassa mutta jostain syystä palautin sen takaisin myymälän pöydälle. Ja kappas vaan, tytär toi kukan minulle tänään lahjaksi! 

Inkalilja sai paikan tällä kertaa sinkkiämpäristä, en uskaltanut vielä jättää sitä ulos. Antaa ilman vielä vähän lämmetä.

Viime vuonna kasvatin perunaa rottinkiseesa korissa. tänä vuonna vähän suuremmassa mittakaavassa.

Yhteensä 2x 8 itupottua istutin pariin puiseen laatikkoon. Tästä tulee niin mielenkiintoista.

Kaupunkipuutarhurilta kysytään vähän luovuutta näissä kasvatusasioissa, kun tilaa on vain rajallinen määrä. Tämähän se tekeekin tästä niin mielenkiintoista. 

Istutusastioiksi kelpaa mikä tahansa kierrätysmateriaali. 

Muistin yhtäkkiä, että keräsin viime syksynä pihalta erilaisia siemeniä kasveista. Pakkasin ne suodatinpusseihin talvehtimaan. Hetken aikaa meni, että löysin pussukat mutta löytyivät kuitenkin. Pusseihin olin jemmannut  krassinsiemeniä, akileijaa ja ukkolaukkaa.  Istutin ne tänään maahan, katsotaan itääkö.

Terveisiä ja kasvun iloa toivottelee,

Pia

Kevät

 Perinteisesti vappu on ollut ajankohta, jolloin on aloitettu lähtölaskenta kohti kesää. Nyt on oikeasti kevät! Sen voi aistia joka solulla menitpä mihin tahansa.
Ensimmäisenä sen huomaa terästäytyneestä kuuloaistista. Linnunlaulua kuuluu jokapuolella, volyyminappia on painettu "kaakkoon". Hälytyskellojen pitää alkaa soida siinä vaiheessa jos ei kuulu linnunlaulua. Muuttolinnut ovat palanneet pitkien matkojen päästä. Pesimäpuuhathan niillä taitaa olla mielessä. Osa muuttolinnuista tulee tänne pohjolaan ainoastaan sukua jatkamaan kunnes taas syksyllä alkaa pitkä paluumatka poikueineen ravinnonhakuun etelään. Kaukaisimmat matkaavat Etelä- Afrikkaan saakka. Kyllä nämä vaeltajat onkin syytä toivottaa lämpimästi tervetulleiksi joka kevät..suurella kunnioituksella.

 Tänään on siis vappuaatto ja mikäs sen mukavampaa kuin julistaa virallisesti kevät alkaneeksi kunnon jätskillä. Jätskiseurana tällä kertaa olivat omat tyttäret ja Muru.

Mereltä tuulee vielä aika jäätävästi mutta se ei haittaa kun sopivassa kolkassa aurinko pääsee lämmittämään jo melko mukavasti. Kyllä se jäätelön saa jo sulamaan.

 Herkkupalojen kärkkyjätkin olivat lentäneet paikalle, tietävät mistä saattaa joskus herua jokunen suupalakin. Toisille inhokki mutta toisille kaunis kuvauksen kohde. 

Mummon Murukin pääsi ensimmäistä kertaa wappupallo- ostoksille torille ja tällä miehenalulla ovat autot verissä jo heti pienestä pitäen.. Ei kelvannut muiden valitsema ilmapallo vaan itsevarmasti tuumasi, että AUTO. Ja komean rekanmuotoisen pallon sai :)  Tulipahan myös tulipunainen "ferrarikin" testattua siinä sivussa. Ja voi mitkä otteet ratista...noin pienellä jo oikeat otteet ... ja asenne kohdillaan...brrrrmmmm :)

 Torireissun jälkeen mummolassa olikin jo grilli kuumenemassa. Grillikausi avattu sopivan kelin hellimänä.  Ai niin täytyhän minun mainita, että pihasiivoukset tuli tehtyä juuri vapun alla. Torstaina lämpömittari näytti +15 astetta, silloin oli SE päivä, jolloin, rapsutukset tuli tehtyä. Tänään jäätiin  noin kymmeneen asteeseen mutta suojaisessa paikassa saattoi mittarilukema  käväistä ylikin. Uudelle nurmelle on nyt tehty kasvutilaa...

Siellä, missä on ruokaa on myös meidän Nellykin. Tietää vallan hyvin, että Murulta saattaa "vahingossa" tipahtaa jokunen herkkupala.

 Tuossa riippukeinussapa olisi mukava ottaa ruokalevot mutta odotellaanpa kelien lämpenemistä.

 Meidän omaperäinen mansikkapenkki

. Kuva on ehkä vähän epäselvä mutta tarkennan sen verran, että reunoilla kasvaa myös mansikkaa . Tiilet kiertävät "keskipenkkiä", jolloin penkki on helppohoitoisempi. Tiilien päälle voi huoletta astua, kun alkaa sadonkorjuun aika. Mieheni ja minun yhteistyön tulos, enpä tiedä löytyykö tämmöistä samanlaista muualta.. Nuo tikut tuossa pystyssä ovat verkkoa varten. Linnutkin nimittäin ovat kiinnostuneita näistä meidän herkuista... jossakin näin semmoiset muoviputkista taitetut kaaret...näyttivät paljon paremmiltä kuin kuin kepit... pientä fixausta vielä siis vailla...

Huhtikuu oli ja meni, kelien suhteen otettiin vähän takapakkia mutta jo pienikin lämmönnousu on tehnyt luonnolle ihmeitä. Näitä ihmeitä katsellaan ihmetellen kuin pieni lapsi. Joka kevät luonnon puhkeaminen kukkaan näyttää siltä kuin näkisin tämän kaiken ihan ensimmäistä kertaa. Niin ihmeellinen on ... KEVÄT <3 p="">
Touhukasta toukokuuta lämpimästi toivottaa,

Pia

Kevät etenee hitaasti mutta varmasti

Toista viikkoa on kulunut edellisestä postauksesta. Hirveästi ei ole tapahtunut pihapiirissä, lumet ovat kylläkin saaneet kyytiä. On ollut pakkasöitä ja viileitä päiviä. Kevään eteneminen on ihan selkeästi täällä hidastunut. Ajoittain on sadellut luntakin mutta ei onneksi ole peittänyt maata. Niinhän sitä on ijät ja ajat sanottu, että taivaalta täytyy tulla ensin kaikki lumet maahan jotta kevät voi alkaa oikein kunnolla. Vappuun mennessä päästään pihanrapsutushommiin.

 Katsokaapa tätä meidän seuraamaamme omenapuuta. Eipä paljoa ole edistynyt lehtien muodostuminen mutta pullottaahan nuo jo ihan kivasti. Nyt tarvittaisiin vähän lämpöä.

Mitäkö olen muuta puuhannut? No, tomaatteja ajattelin yrittää kasvattaa. Siemenet ovat jo itäneet, kohta täytyy koulia ja laittaa ruukkuihin kasvamaan ja keksiä niille suotavat kasvihuoneolosuhteet. Onko kenelläkään heittää jotain ajatusta tämmöiselle ruukkupuutarhurille, kasvihuoneelle ei ole tiloja. Ajattelin ensin tehdä muovipullosta pienoiskasvihuoneen, katsotaan toimiiko. Jatkossa täytyy keksiä jotain suurempaa. Paprikoille sama homma, nekin ovat jo hyvällä alulla. Valkosipulinkynnen heitin myös purkkiin, viime vuonna onnistuin saamaan kokonaista kolme uutta kynttä, ja olipa maukasta. Niin ja saimmehan myös uudet perunat yhteen keitokseen, vanha rottinkikori toimi oikein hyvin perunankasvatusastiana. Kaikkea voi siis kokeilla ja jos ei heti onnistu niin ei muuta kuin seuraavana keväänä kokeilemaan uudestaan. Tässähän se mielenkiinto piilee...ei passaa lannistua näissä hommissa.

 Viime kesän satoa

Eilen oli tosi kaunis päivä ulkoilun kannalta, vaikka todella kylmä tuuli vihmoikin. Liminganlahdella sijaitsee meidän ylpeydenaihe eli Liminganlahden luontokeskus. Siellä järjestettiin eilen 10. lintukuvafestivaalit. Saimme nauttia aimo annoksen kauniita lintukuvia eri esittäjiltä/ kuvaajilta. Minulle tämä tapahtuma oli ensimmäinen mutta luulen ettei ollut viimeinen. En ole ennen tiennyt, että asuinympäristössämme majailee niin paljon erilaisia lintulajeja, valokuvausharrastukseni on nyt saanut uuden käänteen.

Liminganlahti

Lintubongareita oli paljon liikkeellä

Mukavaa sunnuntai- illan jatkoa ja kuulemisiin!

T: Pia

Jostakin on aloitettava

 Vapaapäiviä olen nyt vietellyt ja tänään sattuikin sopiva päivä aloittaa pihasiivoukset. Lämpöasteita vain kolme mutta aurinko lämmittää jo kivasti aurinkoisilla paikoilla. Mereltä tuulee vielä kylmästi, sen tuntee kyllä.  Pipoa ja hanskoja ei kannata vielä heittää kehiin...
Löytyihän sitä kaikenmoista talventörröttäjää, jotka oli jo aika siivota pois.  Kävin läpi perennapenkin, omenapuut, juhannusruusun, vadelmapensaan, jasmikkeet, Näitä siistin leikkaamalla kuivia ja ylimääräisiä oksia pois. Mustaherukkapensas näytti hyvältä, se onkin vasta pari vuotta sitten uusittu. En ole ihan varma olisiko sitä silti hyvä jonkun verran leikata joka vuosi ? Karviaismarjapensas näyttää myös selvinneen talven yli, sekin on vielä aika pieni. Pensasmustikasta ei ole enää haisuakaan, eka kerta epäonnistui pahasti. Tekisi mieli kokeilla uudestaan.

 Kissakin tuli uteliaana seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.

Perennapenkin toinen pää alkaa olla sulanut ja nyt on myös siistitty osittain. Tuo tiilien asettelu kaipaa hieman muutosta. Ehdottomasti olisin nyt sitä mieltä, että tiilet pitäisi muurata kiinni toisiinsa. Eihän ne millään tahdo pysyä paikoillaan, jos satut vahingossa potkaisemaan varpaasi niihin. Ja aina talven jälkeen löytyy uusia murtuneita tiiliä. Kuten olen sanonut, yrityksen jaerehdyksen kautta kohti parempaa.
Olen ikäni ollut kierrätyksen ystävä, kaikki minkä vain pystyy, laitetaan kiertoon. Tätä olemme harrastaneet paljon perhepiirissä. Varsinkin vaatteet ja huonekalut ovat aina kiertäneet talosta taloon. Mikä on toiselle tarpeetonta, voi toiselle olla juuri se aarre, jota on tarvinnut. Nämäkin perennapenkin tiilet ovat peräisin purkutalosta. Parin vuoden jälkeen tiileihin on muodostunut kivasti sammalta, josta pidän paljon. Tykkään kovasti vanhasta patinasta. Alussa tiilet näyttivät vähän ankeilta kun hohtivat niin punaisina mutta nyt sammaleen myötä istuu oikein kivasti tähän maisemaan. Täytyy nyt vain suostutella mies kaveriksi muuraushommiin ensi kesänä.

Mutta mitä kuuluu raparperille?  Lumet juuri ja juuri sulaneet niin sieltähän se maasta puskee jo päätään kohti valoa kovalla kiireellä, niinkuin muinakin vuosina.

Omenapuiden ympärille tein viime kesänä pienen kukkapenkin, jota kiertää luonnonkivistä tehty reunus. Viime kesänä siinä kasvoi orvokit. Orvokki ei taida olla monivuotinen mutta olen joskus kuullut, että saattaa siementää ja sitä myötä tulee uusia orvokkeja. Ylläoleva kuva minua ihmetyttää. Kaiken moskan keskeltä löytyi tämmönen terhakka orvokki, jossa lisäksi pieni kukkanuppu. Huomaatteko?  Onko tämä yksilö tosiaan voinut selvitä talven yli ja nyt on jo  kukkimassa? Asumme sentään Oulun korkeudella, ja lumet ovat tosiaan vasta sulamassa. Olisipa niin kiva saada joltakin kommenttia tähän.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen Nellyäkin alkoi ramasemaan ja mikä sen ihanampaa kuin asettua aurinkoon lepäämään.

Tämmöinen oli tämä vapaapäivä. Ihmettelemistä taitaa riittää joka päivälle, kiva kun olet mukana !
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa ,
toivottelee
 Pia