Tulin sittenkin takaisin

En tiedä ollenkaan onko täällä enää ketään kuulolla...vierähti pitkä tovi edellisestä käynnistä.
Ajattelin jo sulkea koko blogin kunnes eräänä päivänä minulle tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta merkki, että minun täytyy palata takaisin tähän omaan maailmaani, Evangelinan maailmaan.
Tälle pitkälle tauolle tuli tarve...tarvitsin aikaa kehittyä ja kasvaa. Niin kuin sanotaan, että joku asia laitetaan hyllylle odottamaan minä kävin siellä hyllyllä. Odottamassa parempaa käyttöä varten.
Tässä olen taas, savenvalajan käsissä muokattuna ja uudistettuna. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kanssanne.

 Huomiostanne kiittäen, Pia

Makuja Koillismaalta

Niin se tuli se aika vuodesta, jota aina niin malttamattomana odotellaan. Kesäloma alkoi ja minulle sopivin tapa tällä kertaa aloittaa loma oli lähteä suoraan töistä Koillismaalle mökille ja mustikkametsään.
Kymmenen litran ämpärin kanssa kotiuduin eilen , täynnä tietenkin :)

Kävi samanlailla kuin viimekin kesänä eli Nelly herätti aamuyöstä pissalle. Ja mikä upea näky järvellä.
Valokuvaan ei aina saa sitä samaa tunnelmaa...

Hillat jäsi maistelematta, jos isä ei olisi nähnyt vaivaa.

Malja kesälle, lomalle ja ystävyydelle... ja rakkaudelle ♥

Hyvää kesänjatkoa ♥

t: Pia ja Nelly

Sadetta ja paistetta

Tänään oli sopiva päivä viettää aikaa maalla. Tummat pilvet seurasivat meitä ja puolessa välissä matkaa taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, auton vinkkarit eivät pysyeet mukana. Vauhti oli pudotettava 60:iin. Välillä tuntui, että tie katoaa...

Oulussa rikkoontui tänään vuorokauden sademääräennätys.

 Mutta sentään oli sateetonkin hetki, ja lämmintä. Nelly laiskotteli nurmella ja odotti tietenkin herkkupaloja.

Talkooväellä oli rankempaa hommaa, olkapääkipuiselle oli sopivaa hommaa olla grillimestarina.

Taivaallisen Isämme silmien alla saan taivaltaa tätä matkaani; jos horjun tielläni, Hän ohjaa mihin suuntaan minun tulee kulkea. Ja hiljaa rukoilen: säästä minut pahalta ♥ Hyvää yötä, rakkaat ystävät ♥

Järven rannalla

 Vihdoinkin koitti vapaa viikonloppu, mieleni teki maalle rentoutumaan. Sininen taivas ja järvenpinta kuin peili. Naurulokeilla tuntui myös olevan hauskaa, sellainen oli naurunremakka järvellä.

Koillismaa on minun sydämeni kohde, jo pienestä pitäen. Olenhan siellä syntynyt ja maailmalle vanhempieni mukana lähtenyt.

Luojallani oli varattuna meille paras mahdollinen sää. Aamusta iltaan järvi oli peilityyni,

katselin sitä kuin kuvastinta.

Lenkin jälkeen, mikä sen mukavampaa kuin heittäytyä järven syliin vilvoittelemaan.
Totesin, liian kylmää oli vesi mutta kastautua saattoi ja virkistystä sain.

Tätä kauneutta katsellessa, raavaankin miehen kädet ristiin hakeutuvat. Kiitollisena kaikesta !

Pieni ajatelma

Kun näin sinut, en voinut ohittaa sua.
                          Nyt olet ihon alla, voimasi virtaa minussa.
                                                Olen elossa.

Ainolanpuisto

Yö ja päivä yhtä pitkät

Tuskin päästiin kunnnolla kesän makuun kun päivä alkaakin jo lyhentyä. Tänään on se päivä, jolloin valon määrä alkaa vähenemään. Mutta vielä on aika nauttia yöttömästä yöstä. Toivottavasti saat viettää sen jonkun kainalossa ♥♥♥

Olen mieltynyt näköjään kuvaamaan polkupyöriä, niitä on tänä kesänä tullut kohdalleni monenlaisista materiaaleista väsättynä. Tässä versio risupyörästä:) Löytyy Oulusta, Ainolanpuistosta...