Järven rannalla

 Vihdoinkin koitti vapaa viikonloppu, mieleni teki maalle rentoutumaan. Sininen taivas ja järvenpinta kuin peili. Naurulokeilla tuntui myös olevan hauskaa, sellainen oli naurunremakka järvellä.

Koillismaa on minun sydämeni kohde, jo pienestä pitäen. Olenhan siellä syntynyt ja maailmalle vanhempieni mukana lähtenyt.

Luojallani oli varattuna meille paras mahdollinen sää. Aamusta iltaan järvi oli peilityyni,

katselin sitä kuin kuvastinta.

Lenkin jälkeen, mikä sen mukavampaa kuin heittäytyä järven syliin vilvoittelemaan.
Totesin, liian kylmää oli vesi mutta kastautua saattoi ja virkistystä sain.

Tätä kauneutta katsellessa, raavaankin miehen kädet ristiin hakeutuvat. Kiitollisena kaikesta !

Talviunille

Ihana vapaapäivä ja ihana retki mökille vanhempieni ja Nellyn kanssa. Mökillä nyt laitettu paikat kuntoon talvea odottamaan. Yllättävän monta asiaa täytyy ottaa huomioon, jotta paikat voi jättää talveksi oman onnensa nojaan.

Ilman lämpötila on jo huomattavasti laskenut ja ihan on kuin syksy konsanaan. Mökillä lämpötila ulkona +4 ja sisällä +3! Järvi oli aivan peilityyni, loistava sää tehdä rannalle nuotio ja paistella makkarat.

Vene kellottaa nyt kumollaan, soutelut on tältä kesältä soudeltu. Saattaa veneen alta joku mönkijä löytää oivan piilopaikan...

Karpalot olivat suolta kadonneet. Olisi edes näön vuoksi löytynyt muutama!   Mielenkiintoinen oli tämä koluttu puunrunko salaperäisine aukkoineen, tikkako lie ollut asialla, asukkaasta ei ole tietoa... eikä tullut kysyttyä, onko ketään kotona...

Kotimatkalla poikkesimme katsomassa historian havinaa. Taustalla näkyy vanha mylly- ja uittomuseo. Kaikessa karuudessaan näin paikassa jotain kaunista. Kuten kuvasta näkyy, siltakin on hyvää vauhtia rappeutumassa, kaiteitakin oli tippunut.

Sateen yllättäessä voi menna tämän laavun alle istuskelemaan, jotain täytyy tietenkin keksiä päälle suojaksi. Kyltissä luki, että tämä on Kalle Päätalon vonkapaikka, mitä lie tarkoittaakin...

Pieni hiljainen hetki