Tietoja minusta

Oma kuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jostakin on aloitettava

 Vapaapäiviä olen nyt vietellyt ja tänään sattuikin sopiva päivä aloittaa pihasiivoukset. Lämpöasteita vain kolme mutta aurinko lämmittää jo kivasti aurinkoisilla paikoilla. Mereltä tuulee vielä kylmästi, sen tuntee kyllä.  Pipoa ja hanskoja ei kannata vielä heittää kehiin...
Löytyihän sitä kaikenmoista talventörröttäjää, jotka oli jo aika siivota pois.  Kävin läpi perennapenkin, omenapuut, juhannusruusun, vadelmapensaan, jasmikkeet, Näitä siistin leikkaamalla kuivia ja ylimääräisiä oksia pois. Mustaherukkapensas näytti hyvältä, se onkin vasta pari vuotta sitten uusittu. En ole ihan varma olisiko sitä silti hyvä jonkun verran leikata joka vuosi ? Karviaismarjapensas näyttää myös selvinneen talven yli, sekin on vielä aika pieni. Pensasmustikasta ei ole enää haisuakaan, eka kerta epäonnistui pahasti. Tekisi mieli kokeilla uudestaan.

 Kissakin tuli uteliaana seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.



Perennapenkin toinen pää alkaa olla sulanut ja nyt on myös siistitty osittain. Tuo tiilien asettelu kaipaa hieman muutosta. Ehdottomasti olisin nyt sitä mieltä, että tiilet pitäisi muurata kiinni toisiinsa. Eihän ne millään tahdo pysyä paikoillaan, jos satut vahingossa potkaisemaan varpaasi niihin. Ja aina talven jälkeen löytyy uusia murtuneita tiiliä. Kuten olen sanonut, yrityksen jaerehdyksen kautta kohti parempaa.
Olen ikäni ollut kierrätyksen ystävä, kaikki minkä vain pystyy, laitetaan kiertoon. Tätä olemme harrastaneet paljon perhepiirissä. Varsinkin vaatteet ja huonekalut ovat aina kiertäneet talosta taloon. Mikä on toiselle tarpeetonta, voi toiselle olla juuri se aarre, jota on tarvinnut. Nämäkin perennapenkin tiilet ovat peräisin purkutalosta. Parin vuoden jälkeen tiileihin on muodostunut kivasti sammalta, josta pidän paljon. Tykkään kovasti vanhasta patinasta. Alussa tiilet näyttivät vähän ankeilta kun hohtivat niin punaisina mutta nyt sammaleen myötä istuu oikein kivasti tähän maisemaan. Täytyy nyt vain suostutella mies kaveriksi muuraushommiin ensi kesänä.


Mutta mitä kuuluu raparperille?  Lumet juuri ja juuri sulaneet niin sieltähän se maasta puskee jo päätään kohti valoa kovalla kiireellä, niinkuin muinakin vuosina.




Omenapuiden ympärille tein viime kesänä pienen kukkapenkin, jota kiertää luonnonkivistä tehty reunus. Viime kesänä siinä kasvoi orvokit. Orvokki ei taida olla monivuotinen mutta olen joskus kuullut, että saattaa siementää ja sitä myötä tulee uusia orvokkeja. Ylläoleva kuva minua ihmetyttää. Kaiken moskan keskeltä löytyi tämmönen terhakka orvokki, jossa lisäksi pieni kukkanuppu. Huomaatteko?  Onko tämä yksilö tosiaan voinut selvitä talven yli ja nyt on jo  kukkimassa? Asumme sentään Oulun korkeudella, ja lumet ovat tosiaan vasta sulamassa. Olisipa niin kiva saada joltakin kommenttia tähän.


Parin tunnin ulkoilun jälkeen Nellyäkin alkoi ramasemaan ja mikä sen ihanampaa kuin asettua aurinkoon lepäämään.

Tämmöinen oli tämä vapaapäivä. Ihmettelemistä taitaa riittää joka päivälle, kiva kun olet mukana !
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa ,
toivottelee
 Pia

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Ahti, yritän tiristää jotain katsottavaa vaikka onkin vaikea löytää mitään kaunista pihasta tähän aikaan vuodesta :)

      Poista
  2. Suomi on pitkä maa. Täällä ollaan hiukan pidemmällä kevään suhteen... Muistan kyllä ne Koillismaan lumimäärät! Mukavaa kesän odotusta teille, sinne!
    tuksu Wanhasta Mummulasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan näin viiveellä kun en ole oikein ehtinyt istahtaa blogin ääreen ainakaan viikkoon. Kylmyys on vähän vähän viivästyttänyt meidän kevään etenemistä mutta lumet ovat jo aikalailla sulaneet:) Mukavaa alkavaa viikkoa sinne teidän perheelle :)

      Poista