Elokuun kuulumisia ja näkymiä

Elokuinen tervehdys kuin tuulahdus. Kesä se mennä hurahti vauhdilla ( no, ei se vielä ole ohi kuitenkaan). Syksyn tuntua alkaa olla jo ilmassa vaikka lämmintä vielä onkin. Minun mielestä nyt ne parhaat kelit vasta on alkamassa. On erilaisia valoja, pehmeitä ja värikkäitä. Varjot pitenevät ja näkyy jännittäviä varjokuvia. Pitkin kesää on näkynyt mahtavia kumpupilviä ja viime päivinä ukkospilvet ovat loihtineet käsittämättömän hienoja tunnelmia taivaalle. Aikainen kukkuja saa nauttia hienosta aamu- usvasta, sekin on viehättävää. Kesän yksi tavoite jäi saavuttamatta...nimittäin oli tarkoitus valvoa luonnossa  yksi yötön yö . Mielessä oli yökuvaus  Suomen suvessa...sääskiä oli kyllä ihan mielettömästi, nekö lie sitten säikäyttänyt...

Heinäkuu oli lomakuukausi. Ilmat suosivat tällä kertaa, karvaat muistot kylmästä ja sateisesta viime kesästä ovat vieläkin tuoreessa muistissa.
Lomallakaan ei aina ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Täytyy mennä hetkestä hetkeen ja parasta lomalla onkin suunnittelemattomuus. Ja voin vannoa, ettei ole yhtään toimetonta hetkeä vaikka edellisenä päivänä olisi mielessä käynyt "mitähän huomenna tekisin...?"

Silloin kun paistaa ollaan ulkona, kun sataa kohennetaan vähän kotia.
Ja sitä työtähän riittää kun haluaa tulla "hyväksi" tai edes "kohtalaiseksi" puutarhuriksi.
Viimeiset kymmenen vuotta ovat  jotakin opettanut mutta mokia sattuu joka vuosi. Kaikki eivät aina ole itsestä kiinni vaan sään säätelijälläkin on joskus sormensa pelissä. Viime talvi oli aika rankka monelle kasvilajille. Näin on sanonut moni kokenutkin puutarhuri.

Iloinen kokemus oli nuo tämänvuotiset uudet kasvilavat. Kaikki mitä niihin laitoin keväällä kasvamaan tuottivat onnistuneesti satoa. Niistä on saatu nauttia pitkin kesää.
Talon lämpimämmälle seinustalle istuttamani tomaatintaimet ovat hujahtaneet pituutta ja aloittaneet kukintansa ja muutamia vihreitä tomaattejakin on näkyvissä. Lämpimät kelit olisivat vielä suotavia, jotta ehtisivät kypsyä. Mansikat on myös syöty makoisiin suihin, sato oli kiitettävä.

Marjat makoisat odottavat poimijoitansa, mustaherukka vuorossa seuraavana. Punaiset vielä odotuttavat, josko jo ensi vuonna tulisi satoakin. Tänä vuonna karviaisia ei sitten poimita liian aikaisin kuten viime vuonna. Maltti on valttia.

Omenapuissa pienillä suloisilla omenilla jo posket rusottaa. Semmoinen malli näillä puilla, että satoa antaa vain joka toinen vuosi. Ikää puilla jo yhdeksän vuotta, koskaan en ole lannoittanut millään.
Mutta ensi vuonna kokeilen oman maan tuotetta eli puutarhajätteestä tuotettua kompostimultaa.
Tämmöisen kehikon mies kyhäsi kyseistä toimintaa varten, kuvasta puuttu vielä kahteen suuntaan avautuva kansi ja myöhemmin mies teki pienen muutoksen etupuolelle. Nyt siinä on irroitettavat laudanpätkät, jotta kompostin työstäminen olisi ergonomisempaa.

Lisätyötähän tästäkin on mutta jos siitä saa omaa multaa niin on vaivan väärtti. Voisin kuvitella, jos tätä sekoittaa "kaupan multaan" seoksesta saattaisi tulla rikkaampaa ja kukat kukkivat komeampana ja sadosta tulee parempaa kuin koskaan...toiveajatteluako?

Mikään ei tunnu liian raskaalta kun mukana pihahommissa on ollut maailman paras pikku apulainen.

Mummon kukat on kasteltu hyvin...

Kukkia on nypitty yhdessä...

kääk, joskus vähän liikaakin!

Innokas tuo muru...

Maistelimme vähän tuota omenaa... se ei ollut kielletty hedelmä.

Vähän oli kirpakka vielä.

 Muru oli samaa mieltä.

Tämmöistä kuuluu meille näin elokuussa. Työt ovat alkaneet ja ihana arki siinä sivussa.
Lomasta jäi kivat muistot mieleen. Siitä iso kiitos perheelleni, sukulaisille ja ystäville.
Kesän aikana bloggailu on jäänyt vähälle mutta syksyn tullen siihenkin saattaa löytyä enemmän aikaa. Tämä on tämmöistä yksinpuhelua mutta minulle tärkeä keino ilmaista itseäni. Ja mielellään luen muidenkin blogeja.

Hyvää loppukesää!
T: Pia

Makupaloja viikon varrelta

 Hei taas, on viikon postauksen aika. Tämä viikko alkoikin hyvin lupaavasti ilmojen suhteen.
Sunnuntaina satoi koko päivän mutta illalla juuri ennen auringonlaskua tuli äkillinen muutos ilmanalassa. Yksi katse merelleppäin auringonlaskun suuntaan riitti kun tähän tätiin tuli vipinää. Kamerareppu selkään ja äkkiä auton kyytiin ja hurautus rannalle.

 Perille päästyäni en ollut uskoa silmiäni, näky oli jotakin aivan uskomatonta. Aurinko valaisi tienoon punaisilla säteillään ja valtavan iso sateenkaari komeili edessäni koko kaarellaan. Nyt olisin kaivannut laajakulmaobjektiivia, että olisin saanut talletettua koko näkymän kuvaan mutta tyydyn nyt siihen mitä näin omilla silmilläni. Kaikki on talletettu pääni sisälle omalle kovalevylle. Sieltä sitä ei voi kukaan viedä minulta.

Riskillä siis lähdin tähän tilanteeseen tietämättä mitä minua odottaa määränpäässä. Tällä kertaa luotin täysin omaan vaistooni ja tein niinkuin sydän sanoi. Tämä hetki oli minun oma mansikkapaikkani tuona sunnuntai- iltana ( siis viime sunnuntai).

Mutta nyt asiaan eli puutarhajuttuihin... tuo kaunis ilta oli vähän kuin aasinsiltana... punainen auringonlasku on aina tiennyt kesäaikaan lämmintä säätä ja sitähän se tiesi nytkin. eilinen maanantai olikin sitten aivan ihanan lämmin päivä. Oli minun vapaapäivä ja koko päivä tuli oltua pihalla puuhastellen ja välillä vain nauttien leppoisasta olosta. Mutta tänään ilma onkin ollut jotain aivan muuta...

Illalla oli vihdoinkin aikaa tehdä kierros pihalla kameran kanssa. Paljon on taas tapahtunut kasveissa. Kevät etenee aivan hurjaa vauhtia ja olen päässyt nyt  tosi toimiin...

  Olen saanut pihallemme kauan haaveilemani kasvilavat . Tämmöiseen asetelmaan mies ne minulle laittoi. " Tie sonnalla" olemme kärränneet peräkärryllä multaa pihallemme. Näihin neljään laatikkoon meni yhteensä 4x 240 litraa multaa ( Kekkilää meille suositeltiin).

 Ensimmäinen lava on nyt täytetty istukassipuleilla. Ohjeissa sanotaan, että toukokuussa voi istuttaa ulos mutta silti mietin onko sittenkin vielä liian kylmä. Eilen oli lämpöä noin 20 astetta ja tänään sitten vaivaiset 9 -10 astetta. Hytisin ja palelin ja sormet kohmeessa istutin sipulit kuitenkin. Nythän on kuitenkin toukokuu...

Nelly- neiti seuraa, että hommat tulee tehtyä huolella.

Tässä muutamia MAKUPALOJA pihaltamme :

Omenapuussa näkyy jo kukka- aiheita.

Mustaherukka aloittelee myös kukintaansa. 

Jos olen nyt oikeilla jäljillä tämä on minun mielestäni viime kesänä istuttamani pioni. Kerrottu pinkkikukkainen.

Tässä on nousemassa jotakin liljaa.

Patjarikossakin kukkanuppuja.

Tässä tähänastisista suurin yllättäjä. Pallohortesia, jonka sain vuosi sitten äitienpäivänä. Laitoin kukan perennapenkkiin kesäksi ja siinä se on töröttänyt koko talven. Eihän tämä ruukkulajike yleensä talvehdi mutta nyt on pakko uskoa silmiäni kun tätä katsoo... eikö tässä ole ihan selvästi tulossa uutta kasvua. Olin jo heittämässä vanhan rangan pois mutta onneksi maltoin mieleni, kun tämmöisen yllätyksen minulle vielä tuotti :) kesällä nähdään jaksaako kukkia...

 Takapihallamme on talvehtinut läjä vanhoja puita, joista nyt otin yhden pölkyn hyötykäyttöön. Kiitos ystäväni, joka innostui näistä pölkyistä ensin. Sai vähän viemisiä omalle mökilleen. Juuri vasta olin miehelleni sanonut, että haluaisin pihallemme ison kannon... en saanut kantoa mutta sain pölkyn :)

Inkalilja

Loistava alusta kukkaistutuksille. Luonnonmateriaaleista on moneksi. Kannattaa miettiä monta kertaa, ennenkuin heittää mitään pois.

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti tämän postauksen. Pidän meidät ajantasalla aina kun töiltäni ehdin. Nyt kun lopettelen tämän kirjoituksen aurinko on jo laskemassa ja lämpötila ulkona vaivaiset 8 astetta. Pitäkää peukkuja, että sipulini eivät tästä kylmyydestä kärsi... eilen tosiaan luulin, että nyt alkaa KESÄ...

Mukavaa viikkoa sinulle ja kiitos kun olet siinä,

T: Pia

Toimelias päivä

Ihana vapaapäivä takana eikä ollenkaan ole mennyt hukkaan. Muru on ollut mummolassa käymässä ja kaikenlaista touhua on riittänyt. Metsälenkillä Murua kiinnosti kovasti kävyt...koirankikkarekkin muistutti Murun mielestä erehdyttävästi käpyä ja esitteli sitä kädessään mummolle niin onnellisena. No, se "käpy" heitettiin melko pian metsään takaisin. Oppia ikä kaikki, pian Murukin oppii  erottamaan jyvät akanoista :)

Mummo ja Muru tekivät pihakierroksen lenkiltä tultuaan. Naapurin koiraakin piti tervehtiä. Pihalta löytyi kaikenlaista outoa,

 niinkuin nyt nämä alla olevat  ihmetyksen aiheet. Raparperin mollukoista on jo hyvää vauhtia muodostumassa.lehtiä. Aika erikoisen näköinen on näin alkuunsa. Mutta silti läheltä katsottuna aika kauniskin..suloiset ruttuiset lehdet ja kaikki...kevät on makroilun aikaa kaikin puolin, lähelle kohdetta on päästävä.

Tässä raparperit kuvattuna 1.5. 2016

Vappu oli ja meni mutta vielä oli tilausta munkeille. On ne vaan niin hyviä...

Jottei tekeminen lopu, isäntä oli järkännyt perheen naisille vähän iltapuhteita. 4,5 kuutiota koivuklapia oli ilmestynyt pihalle ( yhteensä kolme tämmöistä kasaa). Vajaa kaksi tuntia meni näitten halkojen lappamisessa puuliiteriin kolmen naisen voimin. Mainittakoon nyt vielä, että isäntä lappoi yhden tämmöisen kasan yksin, Siitä ei ole tietoa kuinka kauan hänellä siihen meni aikaa. Pahoin pelkään, että teki sen puolet vähemmässä ajassa kuin me naiset. Mutta ei taida sillä olla merkitystä.
Mies on riskimpi kuin nainen, piste.

 Saunan ja takan lämmikettä riittää nyt taas pitkäksi aikaa.  Tämä olikin tämän illan koko perheen projekti. Ja ilmakin tuntuu lämmenneen huomattavasti. Voi että nautin keväästä, siitä kun valoa riittää jo pitkälle iltaan, lintujen karkeloista puissa ja pensaissa. Kasvien kasvun seuraamisesta, Ja ihmisetkin ovat heränneet talviuniltaan, kömpineet esille koloistaan.

Hymy, jonka jaat,
palaa aina takaisin.

Hyvää yötä, kiitos kun olet siinä.

toivottaa Pia

Jostakin on aloitettava

 Vapaapäiviä olen nyt vietellyt ja tänään sattuikin sopiva päivä aloittaa pihasiivoukset. Lämpöasteita vain kolme mutta aurinko lämmittää jo kivasti aurinkoisilla paikoilla. Mereltä tuulee vielä kylmästi, sen tuntee kyllä.  Pipoa ja hanskoja ei kannata vielä heittää kehiin...
Löytyihän sitä kaikenmoista talventörröttäjää, jotka oli jo aika siivota pois.  Kävin läpi perennapenkin, omenapuut, juhannusruusun, vadelmapensaan, jasmikkeet, Näitä siistin leikkaamalla kuivia ja ylimääräisiä oksia pois. Mustaherukkapensas näytti hyvältä, se onkin vasta pari vuotta sitten uusittu. En ole ihan varma olisiko sitä silti hyvä jonkun verran leikata joka vuosi ? Karviaismarjapensas näyttää myös selvinneen talven yli, sekin on vielä aika pieni. Pensasmustikasta ei ole enää haisuakaan, eka kerta epäonnistui pahasti. Tekisi mieli kokeilla uudestaan.

 Kissakin tuli uteliaana seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.

Perennapenkin toinen pää alkaa olla sulanut ja nyt on myös siistitty osittain. Tuo tiilien asettelu kaipaa hieman muutosta. Ehdottomasti olisin nyt sitä mieltä, että tiilet pitäisi muurata kiinni toisiinsa. Eihän ne millään tahdo pysyä paikoillaan, jos satut vahingossa potkaisemaan varpaasi niihin. Ja aina talven jälkeen löytyy uusia murtuneita tiiliä. Kuten olen sanonut, yrityksen jaerehdyksen kautta kohti parempaa.
Olen ikäni ollut kierrätyksen ystävä, kaikki minkä vain pystyy, laitetaan kiertoon. Tätä olemme harrastaneet paljon perhepiirissä. Varsinkin vaatteet ja huonekalut ovat aina kiertäneet talosta taloon. Mikä on toiselle tarpeetonta, voi toiselle olla juuri se aarre, jota on tarvinnut. Nämäkin perennapenkin tiilet ovat peräisin purkutalosta. Parin vuoden jälkeen tiileihin on muodostunut kivasti sammalta, josta pidän paljon. Tykkään kovasti vanhasta patinasta. Alussa tiilet näyttivät vähän ankeilta kun hohtivat niin punaisina mutta nyt sammaleen myötä istuu oikein kivasti tähän maisemaan. Täytyy nyt vain suostutella mies kaveriksi muuraushommiin ensi kesänä.

Mutta mitä kuuluu raparperille?  Lumet juuri ja juuri sulaneet niin sieltähän se maasta puskee jo päätään kohti valoa kovalla kiireellä, niinkuin muinakin vuosina.

Omenapuiden ympärille tein viime kesänä pienen kukkapenkin, jota kiertää luonnonkivistä tehty reunus. Viime kesänä siinä kasvoi orvokit. Orvokki ei taida olla monivuotinen mutta olen joskus kuullut, että saattaa siementää ja sitä myötä tulee uusia orvokkeja. Ylläoleva kuva minua ihmetyttää. Kaiken moskan keskeltä löytyi tämmönen terhakka orvokki, jossa lisäksi pieni kukkanuppu. Huomaatteko?  Onko tämä yksilö tosiaan voinut selvitä talven yli ja nyt on jo  kukkimassa? Asumme sentään Oulun korkeudella, ja lumet ovat tosiaan vasta sulamassa. Olisipa niin kiva saada joltakin kommenttia tähän.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen Nellyäkin alkoi ramasemaan ja mikä sen ihanampaa kuin asettua aurinkoon lepäämään.

Tämmöinen oli tämä vapaapäivä. Ihmettelemistä taitaa riittää joka päivälle, kiva kun olet mukana !
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa ,
toivottelee
 Pia