Tietoja minusta

Oma valokuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa


Tervehdys ystävät!

Toivottavasti juhannus on kaikilla sujunut moitteettomasti ja hyvässä säässä niin kuin täällä Pohjois- Pohjanmaalla. Juhannusaatto ei olisi voinut olla kauniimpi. Eipä muistu mieleen milloin viimeksi olisin saanut syödä pihalla kirjaimellisesti hiki hatussa. Sen verran aurinko helli meitä aattona. Ja ruoka pysyi kuin itsestään lämpimänä. Juhannuspäivänä sitten saimmekin herätä kaatosateen kohinaan, mutta silti oli ihanan lämmintä. Kesäsade ei ole pahaksi silloin kun on lämmintä. Illalla rankkasade oli jo ohi ja täytyi päästä vielä luontoon kuvailemaan. Tänä kesänä olenkin kulkenut luonnossa ennätyspaljon...ja paras aika tähän aikaan vuodesta on ehdottomasti iltayöaika. Värisävyt ovat parhaimmillaan ja hyvät mahdollisuudet törmätä eläimiin, joita ei tavallisesti päiväsaikaan näe.


Juhannusruusu
Tornionlaaksonruusu

Puutarhassakin on taas jotakin edistystä tapahtunut.
Juuri parahiksi juhannusruusu avasi kukkansa juhlistamaan keskikesän juhlaa. Samoin tekivät tornionlaaksonruusu, päivänliljat ja ihanat unikot. Nyt alkaa olla pihalla jo vähän väriäkin kaiken ihanan vihreän keskellä. Tunnustan, että en oikein pysy rikkaruohojen perässä...niillä on liian kova kasvuvauhti vaikka minä koitan joka päivä niitä  jostakin nyppiä. Joskus roskienvientireissu tuppaa venymään kun unohdun johonkin kohtaan rikkaruohoja kitkemään. Tämä on ikuinen taistelu mutta toisaalta mukavaa hommaa silloin kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella mitään muuta. Kitke, kitke, kitke...ja mieli rentoutuu.


Päivänliljat


Unikot




Tämän juhannuksen vietimme ihan kotosalla mutta aattona sentään piipahdimme  maalla kyläilemässä. Siellä on aina niin mukava käydä. Pelloille piti tietenkin päästä kameran kanssa ja mitä ihania päivänkakkaroita sieltä löytyi. Sain luvan poimia näitä ihanuuksia kotiin asti .






Uskaltauduin myös käymään mehiläispesien luona ja siellä tuntuikin olevan täysi työ käynnissä. Jos merkit pitävät paikkansa, näyttäisi olevan tulossa hyvä hunajavuosi. Ja tämä jos mikä on lähellä maailman parasta hunajaa.


Hunajatehtailija hakemassa aineksia hunajantekoon.



Lopuksi laitan vielä kuvan juhannuspäivältä. Vettä tuli kuin aisaa mutta se ei pientä puutarhuria hidastanut. Ensimmäistä kertaa sain hakea salaattiainekset omalta pihalta. Pientä tyytyväisyyttä tunsin kun pistelin tuoreita kasviksia juhannuspäivän aterian kanssa.

Juhannuspäivä vaihtui sunnuntaiksi.

Kun lähtee yöllisille kuvausreissuille, koskaan ei voi olla täysin varma säästä. Merenrantakaupungissa sumu saattaa yllättää milloin vain. Niin se teki viime yönäkin. Maisema muuttui kertaheitolla mutta sehän kuvaamisessa onkin niin mielenkiintoista. Kaikkeen täytyy osata varautua. Ja kyllä taas uni maistui makialta reissun jälkeen


Huomenna alkaa taas arki ja neljän työvuoron jälkeen koittaakin jo kesäloma. Uusi seikkailuja odotellessa heippa ja palailen pian uusien kuvien kera..

Terveisin,  Pia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti