Keskikesän juhlaa

Tervehdys ystävät!

Toivottavasti juhannus on kaikilla sujunut moitteettomasti ja hyvässä säässä niin kuin täällä Pohjois- Pohjanmaalla. Juhannusaatto ei olisi voinut olla kauniimpi. Eipä muistu mieleen milloin viimeksi olisin saanut syödä pihalla kirjaimellisesti hiki hatussa. Sen verran aurinko helli meitä aattona. Ja ruoka pysyi kuin itsestään lämpimänä. Juhannuspäivänä sitten saimmekin herätä kaatosateen kohinaan, mutta silti oli ihanan lämmintä. Kesäsade ei ole pahaksi silloin kun on lämmintä. Illalla rankkasade oli jo ohi ja täytyi päästä vielä luontoon kuvailemaan. Tänä kesänä olenkin kulkenut luonnossa ennätyspaljon...ja paras aika tähän aikaan vuodesta on ehdottomasti iltayöaika. Värisävyt ovat parhaimmillaan ja hyvät mahdollisuudet törmätä eläimiin, joita ei tavallisesti päiväsaikaan näe.

Juhannusruusu

Tornionlaaksonruusu

Puutarhassakin on taas jotakin edistystä tapahtunut.
Juuri parahiksi juhannusruusu avasi kukkansa juhlistamaan keskikesän juhlaa. Samoin tekivät tornionlaaksonruusu, päivänliljat ja ihanat unikot. Nyt alkaa olla pihalla jo vähän väriäkin kaiken ihanan vihreän keskellä. Tunnustan, että en oikein pysy rikkaruohojen perässä...niillä on liian kova kasvuvauhti vaikka minä koitan joka päivä niitä  jostakin nyppiä. Joskus roskienvientireissu tuppaa venymään kun unohdun johonkin kohtaan rikkaruohoja kitkemään. Tämä on ikuinen taistelu mutta toisaalta mukavaa hommaa silloin kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella mitään muuta. Kitke, kitke, kitke...ja mieli rentoutuu.

Päivänliljat

Unikot

Tämän juhannuksen vietimme ihan kotosalla mutta aattona sentään piipahdimme  maalla kyläilemässä. Siellä on aina niin mukava käydä. Pelloille piti tietenkin päästä kameran kanssa ja mitä ihania päivänkakkaroita sieltä löytyi. Sain luvan poimia näitä ihanuuksia kotiin asti .

Uskaltauduin myös käymään mehiläispesien luona ja siellä tuntuikin olevan täysi työ käynnissä. Jos merkit pitävät paikkansa, näyttäisi olevan tulossa hyvä hunajavuosi. Ja tämä jos mikä on lähellä maailman parasta hunajaa.

Hunajatehtailija hakemassa aineksia hunajantekoon.

Lopuksi laitan vielä kuvan juhannuspäivältä. Vettä tuli kuin aisaa mutta se ei pientä puutarhuria hidastanut. Ensimmäistä kertaa sain hakea salaattiainekset omalta pihalta. Pientä tyytyväisyyttä tunsin kun pistelin tuoreita kasviksia juhannuspäivän aterian kanssa.

Juhannuspäivä vaihtui sunnuntaiksi.

Kun lähtee yöllisille kuvausreissuille, koskaan ei voi olla täysin varma säästä. Merenrantakaupungissa sumu saattaa yllättää milloin vain. Niin se teki viime yönäkin. Maisema muuttui kertaheitolla mutta sehän kuvaamisessa onkin niin mielenkiintoista. Kaikkeen täytyy osata varautua. Ja kyllä taas uni maistui makialta reissun jälkeen

Huomenna alkaa taas arki ja neljän työvuoron jälkeen koittaakin jo kesäloma. Uusi seikkailuja odotellessa heippa ja palailen pian uusien kuvien kera..

Terveisin,  Pia

Kevät etenee hitaasti mutta varmasti

Toista viikkoa on kulunut edellisestä postauksesta. Hirveästi ei ole tapahtunut pihapiirissä, lumet ovat kylläkin saaneet kyytiä. On ollut pakkasöitä ja viileitä päiviä. Kevään eteneminen on ihan selkeästi täällä hidastunut. Ajoittain on sadellut luntakin mutta ei onneksi ole peittänyt maata. Niinhän sitä on ijät ja ajat sanottu, että taivaalta täytyy tulla ensin kaikki lumet maahan jotta kevät voi alkaa oikein kunnolla. Vappuun mennessä päästään pihanrapsutushommiin.

 Katsokaapa tätä meidän seuraamaamme omenapuuta. Eipä paljoa ole edistynyt lehtien muodostuminen mutta pullottaahan nuo jo ihan kivasti. Nyt tarvittaisiin vähän lämpöä.

Mitäkö olen muuta puuhannut? No, tomaatteja ajattelin yrittää kasvattaa. Siemenet ovat jo itäneet, kohta täytyy koulia ja laittaa ruukkuihin kasvamaan ja keksiä niille suotavat kasvihuoneolosuhteet. Onko kenelläkään heittää jotain ajatusta tämmöiselle ruukkupuutarhurille, kasvihuoneelle ei ole tiloja. Ajattelin ensin tehdä muovipullosta pienoiskasvihuoneen, katsotaan toimiiko. Jatkossa täytyy keksiä jotain suurempaa. Paprikoille sama homma, nekin ovat jo hyvällä alulla. Valkosipulinkynnen heitin myös purkkiin, viime vuonna onnistuin saamaan kokonaista kolme uutta kynttä, ja olipa maukasta. Niin ja saimmehan myös uudet perunat yhteen keitokseen, vanha rottinkikori toimi oikein hyvin perunankasvatusastiana. Kaikkea voi siis kokeilla ja jos ei heti onnistu niin ei muuta kuin seuraavana keväänä kokeilemaan uudestaan. Tässähän se mielenkiinto piilee...ei passaa lannistua näissä hommissa.

 Viime kesän satoa

Eilen oli tosi kaunis päivä ulkoilun kannalta, vaikka todella kylmä tuuli vihmoikin. Liminganlahdella sijaitsee meidän ylpeydenaihe eli Liminganlahden luontokeskus. Siellä järjestettiin eilen 10. lintukuvafestivaalit. Saimme nauttia aimo annoksen kauniita lintukuvia eri esittäjiltä/ kuvaajilta. Minulle tämä tapahtuma oli ensimmäinen mutta luulen ettei ollut viimeinen. En ole ennen tiennyt, että asuinympäristössämme majailee niin paljon erilaisia lintulajeja, valokuvausharrastukseni on nyt saanut uuden käänteen.

Liminganlahti

Lintubongareita oli paljon liikkeellä

Mukavaa sunnuntai- illan jatkoa ja kuulemisiin!

T: Pia

Ainolanpuisto

Lippu salkoon

Juhannuksestamme muodostui näin idyllinen. Matka suuntasi Turkansaareen ( vanha museoalue) .
Ilta alkoi juhannushartaudella tässä vanhassa puukirkossa. Osa väestä joutui seisomaan ulkopuolella, kun kirkko oli niin täynnä. Onneksi sopu sijaa antaa. Nellykin pääsi meidän kanssa hakemaan hengenravintoa :) Kun virrenveisuu alkoi, se oli pienelle koirallemme liikaa... tai sitten yritti laulaa mukana...

Pelimannikuoro oli saapunut avaamaan juhannuksen  klo 18:00. "Siniristilippumme" raikui komiasti koleassa säässä, kun lippua nostettiin salkoon. Seuraavaksi oli vuorossa yhteislaulua ja muita esityksiä.

 Me pohjoisen ihmiset ollaan kyllä sitkeää kansaa, kun lähdemme liikkeelle juhannuksenakin vaikka mittari näyttää vain kymmentä astetta. Kuten kuvasta näkyy, monet olivat kaivaneet toppatakit esille. Eikä ollut yhtään liikaa tuolla tuulessa.  Itse en tarennut villatakissani, kotiin piti lähteä kesken illanvieton...

Juhannus on alkanut... siniristilippu liehuu...

 Monenlaista menopeliäkin näkyy kun ympärille katselee...

Toivotaan, että jossain päin Suomea joku paistattelee keskiyön auringossa. Monta olen saanut itsekin seurata mutta tällä kertaa nukkumatti houkuttelee varhain... aamulla kutsuu työt... minun osani on auttaa kaikkein heikoimpia... se ei katso, onko arki vai pyhä ...

Mutta iloita saatan silti tästä ihanasta kesästä ♥♥♥

Kesäyö

Keskikesän juhla on käsillä. Kaupunki tyhjenee, kun valtaväestö pakenee luultavasti vesistöjen äärelle tai ainakin luonnonhelmaan. 

Monille kaupunki on ainoa oikea paikka, juhannuksena kaupungissa on tilaa hengittää...

Moni voi löytää kulkiessaan kohtalotoverinkin...

 Ja miksi aina lähteä merta edemmäksi kalaan, kun kaunis luonto avautuu aivan silmiemme  edessä.

Toivotan jokaiselle lukijalleni oikein ihanaa juhannusta näiden kuvien myötä ♥♥♥

Karua ja kaunista

Mukavaa tiistaipäivää. Tässä pläjäys kuvia Oulusta, Ainolanpuistosta.  

Puisto on nyt kauneimmillaan ja vehreimmillään, eräskin kamera on siellä ollut liikkeellä näinä päivinä.

Tässä ympäristössä kaikki näyttää kauniilta, kaikki ränsistynytkin.

Nyt näyttää ilma viilentyvän loppuviikkoa kohti, mutta lämpimiä kesäpäiviä odotellessa...

Valkeaa unelmaa

Valkeaa unelmaa riittää meidän kaupungissa ympäri vuoden... talvella lunta ja tällä hetkellä kaikki puut ja pensaat täpösen täynnä valkeita kukkasia.

Omenapuut notkuu .

Minne pään käännät, siellä ne katseen heti vangitsevat.

En voi olla koskettamatta.... tuoksu huumaa pään...

Kun kiertelen puistossa, kohta pistän pääni pensaaseen... tämä valkoinen kukka sekoittaa myös mun pään.
Niin pieni ja huomaamaton mutta kamera tallentaa joka kiekuran ja kukan terälehden.

Minulle kerrottiin, että tämä on Jasmiini. Ei ole vaikea sanoa, mikä on kaunein näkemäni kukka :)
Ihanaa kukkaloistoa toivon jokaiselle, luonnon omaa terapiaa kaikille aisteille.

Kesä on jo ovella

 Hei pitkästä aikaa. Toukokuu on jo lopuillaan ja luonto on hyvää vauhtia heräilemässä loistoonsa.
Muutamana päivänä olen nyt ehtinyt kiertelemään luonnossa kameran kanssa ja mitä kaikkea ihanaa tuolla ulkona onkaan tarjolla...

Vesistöjen ääret minua kiehtoo aina...

Upeita muotoja puissa, tämmöisiäkään urpuja en muista koskaan nähneeni... tai ei ole niin tullut ajateltua.
Nykyään kun liikun luonnossa, kaikki aistini ovat vastaanottavaisempia kuin ennen...

 Tiedän, että etelämpänä kesä on jo paljon pitemmällä kuin meillä täällä pohjoisessa.

Tässä näkyy tilanne eiliseltä päivältä. Tuomessa ja pihlajassa kukka vasta nupuillaan.

Monenlaisia nuppuja...

                                                         

Ja mikä ihana yllätys löytyi omalta pihalta... molemmat omenapuut täynnä kukan nuppuja..

Viime kesä meni ilman nupun nuppua... eikä siis yhtään omenaa...

Olen bongannut luonnossa jotakin muutakin... jotain sinne kuulumatonta tavaraa.

Ihminen on liikkunut siellä... ja jättänyt jälkensä...

                           Urpuja kuvatessani kameran linnssiin osui yhtäkkiä jotain outoa...

                                                        Tutin muotoinen urpu ;)

                                                Luonnossa piilee myös huumoria ♥