Mitä onkaan tapahtunut viikon aikana

Palautellaan mieliin vähän viime viikon asioita...viikko sitten sunnuntaina oli näin paljon lunta...

.

 Viime sunnuntaina kehikosta näkyi vain kulmat...

Viime keväänä uudistimme mansikkapenkin. Paikka vaihtui hieman ja mies väsäsi laudoista oikein kehikon mansikoille. 

Ja tänään näyttää tältä... Kaikki lumi pois! Terhakoiltahan nuo mansikanlehdet näyttävät...äkkiseltään näyttää siltä, että hyvin on selvitty talven yli. Paljon on tehtävää, että saan tuon penkin putsattua siistiin kuntoon. Tänään oli aika kylmä päivä, joten joku toinen päivä sitten. Ehtiihän tässä vielä siivoushommiin. Rapsutettavaa riittää, vaikka ei olekkaan tämän isommasta pihasta kyse.

Jaa mutta mitä tulikaan istutettua viime kesänä? Enpä muistanut noita punaisia herukoita viime viikolla ollenkaan, kun olivat vielä lumen alla piilossa. Olipa iloinen yllätys...ja silmuja näyttää niissäkin olevan .

Silmäys perennapenkkiin paljastaa myös mielenkiintoisia asioita. Täytyy palautella mieleen kasvien nimet...käyttääköhän kukaan muu muistikirjaa oman pihansa kasvien nimistä?

Viime kesänä perustin pienen kivikkoryhmän perennapenkin kulmalle. Patjarikko näyttää myös voivan hyvin. Voi, että tämä kevät on ihanaa aikaa, kun saa todistaa uuden kasvun tuomaa  iloa ja voimaa. Minä ainakin  koen tämän voimaannuttavana asiana. Kamera paljastaa lisäksi kaikki pienet yksityiskohdat, joita ei muuten ehkä huomaakaan.

Mutta entäpä tämä omenapuu, silmäteräni. Eikö silmut olekkin jo selvästi pulleammat viime viikkoon verrattuna? Tarkastellaan jatkossa  tätä oksaa säännöllisin väliajoin. Yritän päivittää uutta kuvaa tästä oksasta vähintään viikon välein. Katsotaan mitä tapahtuu...

Paljon kiitoksia mielenkiinnosta ja oikein mukavaa viikon alkua!

Terveisin, Pia

Puutarha heräilee talviunilta

Kevät tekee nyt tuloaan ihan tosissaan täällä Pohjois- Suomessakin. Sen voi aistia joka solulla.
Ihan selkeästi minussakin  on tapahtunut uusi herääminen, talviunet on nyt nukuttu ja on aika katsella ympärille uusin silmin. Niinpä ajattelin vähän uudistaa minun blogiani myös. Vuoden ajan olen kypsytellyt mitä tulen jatkossa tekemään tämän suhteen. Jatkossa aion keskittyä ainoastaan puutarha- asioihin ja luontoon. Saattaa olla, että välillä poikkean muihin aiheisiin, jos tulee tarvetta niistä kirjoittaa. Eli...tervetuloa jatkossa Evangeliinan maail... eikun PUUTARHAAN :)
Tein tässä eräänä päivänä kierroksen omalla pihallani ja oikein kameran takaa tutkin  läheltä mitä minun pienessä puutarhassani on alkanut tapahtua.
Äkkiseltään katsottuna aika karulta näytti vielä. Syksyllä istuttamani kanervat olivat aika surullinen näky varisevineen, rusehtavineen kukkineen mutta kameran takaa sain kuitenkin vangittua jotain mikä kiehtoi minua. Olen jo aikoja sitten oivaltanut sen, että rumakin voi olla kaunista. Kauneinkin kukkanen elää oman aikansa kertoen omaa tarinaansa. Kun tarina on kerrottu on aika poistua uusien tarinoiden tieltä.

Kevääntulosta ja valonmäärästä inspiroituneena ajattelin aloittaa pienimuotoisen seurannan siitä, mitä meidän pienessä puutarhassa tapahtuu vuoden mittaan. Haluan puhua puutarhasta, vaikka tämä meidän pieni piha on kooltaan vain noin 600 neliötä. Kyllä täältä kaikki puutarhan elementit löytyy, joten sallinette sen että puhun puutarhasta enkä pihasta.

Minulle mieluisin valo on aamuaurinko tai ilta- aurinko. Silloin värit näyttäytyvät luonnossa parhaimmilta. Valo luo jänniä ulottuvuuksia kasveihin ja koko ympäristön kokonaisuuteen. Päivänvalo on liian kova valo, jos haluaa saada kuviin tunnelmaa. Auringonnousunaika olisi se kaikkein paras aika lähteä liikenteeseen mutta pahus kun uni tahtoo voittaa ajoittain liikkeellelähtemisen. Saanko laittaa vuorotyläisen epäsäännöllisen elämän piikkiin. Mutta silloin kun olen ollut virkeä ja lähtenyt luontoon heti auringon noustua...nuo hetket ovat olleet niitä parhaita.

Takaisin tähän puutarhaan. Viime päivien aikana lumet ovat todenteolla saaneet kyytiä, lisävauhtia sulamiselle ovat antaneet sadekuurot. Nämä kuvat olen ottanut viime sunnuntaina (3.4), jolloin lunta oli pihalla aika reippaasti. Mukavia muotoja löytyi  asioitten ympäriltä, kuten tämä sydän tuulimyllyn ympärillä. sydämmellistä kevään tuloa varmaan tarkoittaa.

Miehen tekemä koirankoppi, jossa koira ei ole koskaan käynytkään vaan kissat.

Kaikenlaista talventörröttäjää löytyy pihalta mutta odotellaan vielä lumien sulamista. Voi sitä riemua kun  ensimmäisen kerran saa upottaa kyntensä multaan. Tuo koirankopin vieressä oleva lumipalloheisi minua surettaa. Siinä se on monta vuotta ihastuttanut valtavine kukintoineen vuodesta toiseen kunnes toissa kesänä tapahtui jotain. Joku sairaus kait iski pensaaseen kun lehdet menivät aivan surkean näköisiksi, kuin herkkää pitsiä. Viime kesänä luulin että selvittiin säikähdyksellä mutta kukinnon aikaan tapahtui sama kuin edellisenä vuonna. Lähes itku kurkussa leikkasin koko pensaan alas asti. Naapurin rouva lohdutti, että kyllä se vielä virkoaa. Hän on erittäin kokenut näissä asioissa, joten uskallan luottaa hänen sanaan.aika näyttää miten käy. Mutta onhan tuo surkean näköinen karahka...

Mansikka uinuu vielä lumen alla

Lintulaudan ehostusta

Lintujen ruokintaa olemme harrastaneet läpi talven. Jotain täytyy tehdä tällekkin asialle, koska olen vähän pettynyt kun lintulaudalle ei ole näkynyt koko talvena muita lintuja kuin talitinttejä ja harakoita... joskus orava...nyt tässä istuessani tuli mieleen, että syy saattaakin olla meidän kissassa!!! Niin tietenkin...eihän kukaan tule surmansuuhun vapaaehtoisesti...no niin, nyt katti saa pysyä sisällä. Tänä vuonna en todellakaan halua nähdä yhtään pupunraatoa enkä oravanraatoa meidän pihalla,,. mutta kissa on kissa, silläkin on oma luontonsa.

Kunhan tässä katselen vain...

Halusin kuvata tätä kaikkea karua, jotta paremmin avautuu mitä kohti olemme menossa.

Ja tässä se on. Jotain uutta on syntymässä. Keskellä lumen ja jään tämä pieni omenapuu puskee uutta elämää suurella voimalla. Haluaa näyttää, että vaikka syksyllä "kuolin pois", olen koko ajan ollut hengissä odottamassa hetkeä jolloin voin aloittaa uuden elämän valon voimasta.

Tästä voin ammentaa voimaa myös minä... ja sinä myös!

Ihanaa kesän odotusta sinulle, joka luet tätä! 

Terveisin Pia

Hyvää naistenpäivää

Hyvää naistenpäivän iltaa teille lukijat. Tämä päivä ei erikoisesti ole eronnut muista päivistä vaikka kivaltahan se tuntuu kun naiset saavat edes yhtenä päivänä aivan erityistä huomiota osakseen.

Nainen on nainen vaikka voissa paistettaisiin, niinhän sitä sanotaan. Ja "naiset ensin...vaikka järveen..." Anteeksi tämä ilmaisu mutta niin monesti tuo lause on kuultu...

Erityisesti tänään on kuitenkin askarruttanut ja mietityttänyt naisen eri roolit. Aikamoisia kameleontteja me joskus olemme. Minäpä kerron teille omat roolini, aikamoista sukkuloimista jos tarkemmin rupeaa ajattelemaan:

Melkein viisikymmentä vuotta sitten synnyin äitini ja isäni esikoisTYTÖKSI. Melkein viisi vuotta sain elellä ja olella ainokaisena ja varmaan olin aika hemmoteltukin, mutta eipä ollut valittamista. Kunnes sitten maailmani muuttui kun pikkuveljeni tupsahti maailmaan ja sain tärkeän ISOSISKON roolin. "Alkujärkytyksen" jälkeen mustasukkaisuuskohtaukseni muuttui vuosien saatossa suureksi rakkaudeksi tuota pikkuveljeä kohtaan, joka edelleen aikuisena miehenä on minulle edelleen se ihana pikkuveli.
Elämässä asiat menee omia polkujaan, elämäänsä ei voi suunnitella käsikirjoituksen tarkasti. Joku oli käsikirjoituksen muuttanut niin, että minusta tulikin ÄITI ennen muita asioita. Mutta tästä tulikin elämäni tärkein rooli ja sitä mitä kaikkein eniten olin pikkutytöstä asti halunnut. Jokaista lastani ajattelen suurena lahjana.
Vuosien saatossa elämä lutviutui uomilleen ja sain rouvan tittelin. Minusta tuli siis mieheni VAIMO. Ruuhkavuodet pukkasi päälle, sukkuloimista päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Yritäppä siinä olla sitten hyvä tai edes kelvollinen näiden kaikkien vaatimusten edessä. Kyllähän siinä tekemistä oli, että sai edes sen pienen kipinän pysymään miehen ja minun välillä. Mutta kaikesta selvittiin, vaikka joskus matka on ollut melko kuoppaista ja kuraa ja rapaakin silmille lennellyt. Mutta aikaa myöten tie on muuttunut tasaisemmaksi ja  yhteinen matka jatkuu... kunnes kuolema meidät erottaa.
Tänään saan katsella jälleen pikkuisen kasvua ja kehitystä. Reilu vuosi sitten minusta tuli MUMMO pienelle poikavauvalle. Sitä rakkauden määrää ei voi sanoilla kuvailla, se täytyy jokaisen kohdallaan itse kokea. Olen niin onnellinen kun tänäänkin olen saanut touhuta pojan kanssa koko päivän ja sain peitellä hänet yöpuulle, painaa suukon pienelle poskelle ja hellästi silittää untenmaille. Ja se tunne kun aamulla herätään ja saan painaa hänet syliini ja ja kohtaamme yhdessä uuden  päivän seikkailut, kunnes hänen on aika palata omien rakkaiden vanhempien hoiviin.
Onhan tässä näitä rooleja yhdelle naiselle mutta ei tässä vielä kaikki: olen myös ÄITIPUOLI ja MUMMOPUOLI, vaikken niistä  sanoista pidä eikä niitä meidän perheessä ole koskaan käytetty. Olen äiti ja mummo kaikille tasapuolisesti. Töissä olen HOITAJA, auttaja, lohduttaja, kaiken kestävä ja pestävä. Töissä kaikki muut roolit ovat syrjässä, vaikka jokainen rooli onkin muokannut minut sellaiseksi kuin olen ja toimin niin kuin on tarkoitettu...toisia palvellen, JUMALAN JUOKSUTYTTÖNÄ.

Kiitos kun olen saanut syntyä NAISEKSI, en täydelliseksi vaan ihan kelpo sellaiseksi. Olen saanut enemmän kuin olen koskaan osannut toivoa. 

Muista sinäkin, että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia vaan jokainen on tärkeä ja arvokas omalla paikallaan. Nainen on nainen vaikka voissa paistaisi.

Hyvää yötä ja ollaanpa kuulolla.
Terveisin, Pia

Torstain turinoita

 Suomenlinnan ruutikellari

Hyvää ja toivorikasta torstaipäivää sinulle, joka satut istumaan juuri nyt koneen äärellä. Onneksi minunkaan ei tarvitse nyt puhua kenellekkään mitään vaan saan istua ja tuijotella tietsikan ruutua kaikessa rauhassa.  Kävin hammaslääkärissä , jonka ajan jo meinasin perua. Oire, joka oli vaivannut jo pitkään olikin jo yllättäen hävinnyt ja ehdin ajatella, että mitä jos onkin turha reissu. Mutta eipäs ollutkaan. Lääkäri löysi kuin löysikin vanhan paikan alta reiän, joka sitten paikattiin samantien ja nyt on leukaperät puuduksissa. Miehelle sanoin leikkisästi, että jos sinulla on jotakin kaunoja minua kohtaan niin nyt saat mosauttaa minua leukaan...huono vitsi sinänsä...no ei tietenkään lyönyt eikä ole koskaan lyönyt...eikä kukaan muukaan mies. Ammattini puolesta olen kyllä saanut nyrkin iskuja osakseni mutta ne taas johtuu muistisairaan vanhuksen ymmärtämättömyydestä ja muista seikoista joita yritän minäkin hoitajana ymmärtää.
Nyt olen erittäin tyytyväinen, kun en perunut hammaslääkääriaikaani. Lääkäri ihmetteli myös miten oireet olivat hävinneet  tipotiehensä kuukauden sisällä vaikka reikä oli jo melko syvälle syöpynyt.
Tässä istun nyt puudutettuna ja mietin miten ihanaa onkaan kun saan taas suoltaa ulos ajatuksiani ja sormet vain tanssivat näppäimillä. Kiitos kun jaksoit lukea...terveisin, Pia

  " Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." Matt. 23:11-12

Tulin sittenkin takaisin

En tiedä ollenkaan onko täällä enää ketään kuulolla...vierähti pitkä tovi edellisestä käynnistä.
Ajattelin jo sulkea koko blogin kunnes eräänä päivänä minulle tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta merkki, että minun täytyy palata takaisin tähän omaan maailmaani, Evangelinan maailmaan.
Tälle pitkälle tauolle tuli tarve...tarvitsin aikaa kehittyä ja kasvaa. Niin kuin sanotaan, että joku asia laitetaan hyllylle odottamaan minä kävin siellä hyllyllä. Odottamassa parempaa käyttöä varten.
Tässä olen taas, savenvalajan käsissä muokattuna ja uudistettuna. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kanssanne.

 Huomiostanne kiittäen, Pia

Makuja Koillismaalta

Niin se tuli se aika vuodesta, jota aina niin malttamattomana odotellaan. Kesäloma alkoi ja minulle sopivin tapa tällä kertaa aloittaa loma oli lähteä suoraan töistä Koillismaalle mökille ja mustikkametsään.
Kymmenen litran ämpärin kanssa kotiuduin eilen , täynnä tietenkin :)

Kävi samanlailla kuin viimekin kesänä eli Nelly herätti aamuyöstä pissalle. Ja mikä upea näky järvellä.
Valokuvaan ei aina saa sitä samaa tunnelmaa...

Hillat jäsi maistelematta, jos isä ei olisi nähnyt vaivaa.

Malja kesälle, lomalle ja ystävyydelle... ja rakkaudelle ♥

Hyvää kesänjatkoa ♥

t: Pia ja Nelly

Sadetta ja paistetta

Tänään oli sopiva päivä viettää aikaa maalla. Tummat pilvet seurasivat meitä ja puolessa välissä matkaa taivas repesi. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, auton vinkkarit eivät pysyeet mukana. Vauhti oli pudotettava 60:iin. Välillä tuntui, että tie katoaa...

Oulussa rikkoontui tänään vuorokauden sademääräennätys.

 Mutta sentään oli sateetonkin hetki, ja lämmintä. Nelly laiskotteli nurmella ja odotti tietenkin herkkupaloja.

Talkooväellä oli rankempaa hommaa, olkapääkipuiselle oli sopivaa hommaa olla grillimestarina.

Taivaallisen Isämme silmien alla saan taivaltaa tätä matkaani; jos horjun tielläni, Hän ohjaa mihin suuntaan minun tulee kulkea. Ja hiljaa rukoilen: säästä minut pahalta ♥ Hyvää yötä, rakkaat ystävät ♥