Tietoja minusta

Oma valokuva
Päiväkirjamerkintöjä pienen puutarhan vaiheista vitosvyöhykkeellä. Lisämausteena luontokuvia lähiluonnosta, usein retkillä mukana cairnterrieri Nelly, 3 vuotta.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kevät


 Perinteisesti vappu on ollut ajankohta, jolloin on aloitettu lähtölaskenta kohti kesää. Nyt on oikeasti kevät! Sen voi aistia joka solulla menitpä mihin tahansa.
Ensimmäisenä sen huomaa terästäytyneestä kuuloaistista. Linnunlaulua kuuluu jokapuolella, volyyminappia on painettu "kaakkoon". Hälytyskellojen pitää alkaa soida siinä vaiheessa jos ei kuulu linnunlaulua. Muuttolinnut ovat palanneet pitkien matkojen päästä. Pesimäpuuhathan niillä taitaa olla mielessä. Osa muuttolinnuista tulee tänne pohjolaan ainoastaan sukua jatkamaan kunnes taas syksyllä alkaa pitkä paluumatka poikueineen ravinnonhakuun etelään. Kaukaisimmat matkaavat Etelä- Afrikkaan saakka. Kyllä nämä vaeltajat onkin syytä toivottaa lämpimästi tervetulleiksi joka kevät..suurella kunnioituksella.




 Tänään on siis vappuaatto ja mikäs sen mukavampaa kuin julistaa virallisesti kevät alkaneeksi kunnon jätskillä. Jätskiseurana tällä kertaa olivat omat tyttäret ja Muru.
Mereltä tuulee vielä aika jäätävästi mutta se ei haittaa kun sopivassa kolkassa aurinko pääsee lämmittämään jo melko mukavasti. Kyllä se jäätelön saa jo sulamaan.
 Herkkupalojen kärkkyjätkin olivat lentäneet paikalle, tietävät mistä saattaa joskus herua jokunen suupalakin. Toisille inhokki mutta toisille kaunis kuvauksen kohde. 



Mummon Murukin pääsi ensimmäistä kertaa wappupallo- ostoksille torille ja tällä miehenalulla ovat autot verissä jo heti pienestä pitäen.. Ei kelvannut muiden valitsema ilmapallo vaan itsevarmasti tuumasi, että AUTO. Ja komean rekanmuotoisen pallon sai :)  Tulipahan myös tulipunainen "ferrarikin" testattua siinä sivussa. Ja voi mitkä otteet ratista...noin pienellä jo oikeat otteet ... ja asenne kohdillaan...brrrrmmmm :)

 Torireissun jälkeen mummolassa olikin jo grilli kuumenemassa. Grillikausi avattu sopivan kelin hellimänä.  Ai niin täytyhän minun mainita, että pihasiivoukset tuli tehtyä juuri vapun alla. Torstaina lämpömittari näytti +15 astetta, silloin oli SE päivä, jolloin, rapsutukset tuli tehtyä. Tänään jäätiin  noin kymmeneen asteeseen mutta suojaisessa paikassa saattoi mittarilukema  käväistä ylikin. Uudelle nurmelle on nyt tehty kasvutilaa...




Siellä, missä on ruokaa on myös meidän Nellykin. Tietää vallan hyvin, että Murulta saattaa "vahingossa" tipahtaa jokunen herkkupala.
 Tuossa riippukeinussapa olisi mukava ottaa ruokalevot mutta odotellaanpa kelien lämpenemistä.

 Meidän omaperäinen mansikkapenkki
. Kuva on ehkä vähän epäselvä mutta tarkennan sen verran, että reunoilla kasvaa myös mansikkaa . Tiilet kiertävät "keskipenkkiä", jolloin penkki on helppohoitoisempi. Tiilien päälle voi huoletta astua, kun alkaa sadonkorjuun aika. Mieheni ja minun yhteistyön tulos, enpä tiedä löytyykö tämmöistä samanlaista muualta.. Nuo tikut tuossa pystyssä ovat verkkoa varten. Linnutkin nimittäin ovat kiinnostuneita näistä meidän herkuista... jossakin näin semmoiset muoviputkista taitetut kaaret...näyttivät paljon paremmiltä kuin kuin kepit... pientä fixausta vielä siis vailla...


Huhtikuu oli ja meni, kelien suhteen otettiin vähän takapakkia mutta jo pienikin lämmönnousu on tehnyt luonnolle ihmeitä. Näitä ihmeitä katsellaan ihmetellen kuin pieni lapsi. Joka kevät luonnon puhkeaminen kukkaan näyttää siltä kuin näkisin tämän kaiken ihan ensimmäistä kertaa. Niin ihmeellinen on ... KEVÄT <3 p="">
Touhukasta toukokuuta lämpimästi toivottaa,

Pia

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kevät etenee hitaasti mutta varmasti


Toista viikkoa on kulunut edellisestä postauksesta. Hirveästi ei ole tapahtunut pihapiirissä, lumet ovat kylläkin saaneet kyytiä. On ollut pakkasöitä ja viileitä päiviä. Kevään eteneminen on ihan selkeästi täällä hidastunut. Ajoittain on sadellut luntakin mutta ei onneksi ole peittänyt maata. Niinhän sitä on ijät ja ajat sanottu, että taivaalta täytyy tulla ensin kaikki lumet maahan jotta kevät voi alkaa oikein kunnolla. Vappuun mennessä päästään pihanrapsutushommiin.
 Katsokaapa tätä meidän seuraamaamme omenapuuta. Eipä paljoa ole edistynyt lehtien muodostuminen mutta pullottaahan nuo jo ihan kivasti. Nyt tarvittaisiin vähän lämpöä.
Mitäkö olen muuta puuhannut? No, tomaatteja ajattelin yrittää kasvattaa. Siemenet ovat jo itäneet, kohta täytyy koulia ja laittaa ruukkuihin kasvamaan ja keksiä niille suotavat kasvihuoneolosuhteet. Onko kenelläkään heittää jotain ajatusta tämmöiselle ruukkupuutarhurille, kasvihuoneelle ei ole tiloja. Ajattelin ensin tehdä muovipullosta pienoiskasvihuoneen, katsotaan toimiiko. Jatkossa täytyy keksiä jotain suurempaa. Paprikoille sama homma, nekin ovat jo hyvällä alulla. Valkosipulinkynnen heitin myös purkkiin, viime vuonna onnistuin saamaan kokonaista kolme uutta kynttä, ja olipa maukasta. Niin ja saimmehan myös uudet perunat yhteen keitokseen, vanha rottinkikori toimi oikein hyvin perunankasvatusastiana. Kaikkea voi siis kokeilla ja jos ei heti onnistu niin ei muuta kuin seuraavana keväänä kokeilemaan uudestaan. Tässähän se mielenkiinto piilee...ei passaa lannistua näissä hommissa.
 Viime kesän satoa

Eilen oli tosi kaunis päivä ulkoilun kannalta, vaikka todella kylmä tuuli vihmoikin. Liminganlahdella sijaitsee meidän ylpeydenaihe eli Liminganlahden luontokeskus. Siellä järjestettiin eilen 10. lintukuvafestivaalit. Saimme nauttia aimo annoksen kauniita lintukuvia eri esittäjiltä/ kuvaajilta. Minulle tämä tapahtuma oli ensimmäinen mutta luulen ettei ollut viimeinen. En ole ennen tiennyt, että asuinympäristössämme majailee niin paljon erilaisia lintulajeja, valokuvausharrastukseni on nyt saanut uuden käänteen.
Liminganlahti
Lintubongareita oli paljon liikkeellä

Mukavaa sunnuntai- illan jatkoa ja kuulemisiin!

T: Pia

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jostakin on aloitettava

 Vapaapäiviä olen nyt vietellyt ja tänään sattuikin sopiva päivä aloittaa pihasiivoukset. Lämpöasteita vain kolme mutta aurinko lämmittää jo kivasti aurinkoisilla paikoilla. Mereltä tuulee vielä kylmästi, sen tuntee kyllä.  Pipoa ja hanskoja ei kannata vielä heittää kehiin...
Löytyihän sitä kaikenmoista talventörröttäjää, jotka oli jo aika siivota pois.  Kävin läpi perennapenkin, omenapuut, juhannusruusun, vadelmapensaan, jasmikkeet, Näitä siistin leikkaamalla kuivia ja ylimääräisiä oksia pois. Mustaherukkapensas näytti hyvältä, se onkin vasta pari vuotta sitten uusittu. En ole ihan varma olisiko sitä silti hyvä jonkun verran leikata joka vuosi ? Karviaismarjapensas näyttää myös selvinneen talven yli, sekin on vielä aika pieni. Pensasmustikasta ei ole enää haisuakaan, eka kerta epäonnistui pahasti. Tekisi mieli kokeilla uudestaan.

 Kissakin tuli uteliaana seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.



Perennapenkin toinen pää alkaa olla sulanut ja nyt on myös siistitty osittain. Tuo tiilien asettelu kaipaa hieman muutosta. Ehdottomasti olisin nyt sitä mieltä, että tiilet pitäisi muurata kiinni toisiinsa. Eihän ne millään tahdo pysyä paikoillaan, jos satut vahingossa potkaisemaan varpaasi niihin. Ja aina talven jälkeen löytyy uusia murtuneita tiiliä. Kuten olen sanonut, yrityksen jaerehdyksen kautta kohti parempaa.
Olen ikäni ollut kierrätyksen ystävä, kaikki minkä vain pystyy, laitetaan kiertoon. Tätä olemme harrastaneet paljon perhepiirissä. Varsinkin vaatteet ja huonekalut ovat aina kiertäneet talosta taloon. Mikä on toiselle tarpeetonta, voi toiselle olla juuri se aarre, jota on tarvinnut. Nämäkin perennapenkin tiilet ovat peräisin purkutalosta. Parin vuoden jälkeen tiileihin on muodostunut kivasti sammalta, josta pidän paljon. Tykkään kovasti vanhasta patinasta. Alussa tiilet näyttivät vähän ankeilta kun hohtivat niin punaisina mutta nyt sammaleen myötä istuu oikein kivasti tähän maisemaan. Täytyy nyt vain suostutella mies kaveriksi muuraushommiin ensi kesänä.


Mutta mitä kuuluu raparperille?  Lumet juuri ja juuri sulaneet niin sieltähän se maasta puskee jo päätään kohti valoa kovalla kiireellä, niinkuin muinakin vuosina.




Omenapuiden ympärille tein viime kesänä pienen kukkapenkin, jota kiertää luonnonkivistä tehty reunus. Viime kesänä siinä kasvoi orvokit. Orvokki ei taida olla monivuotinen mutta olen joskus kuullut, että saattaa siementää ja sitä myötä tulee uusia orvokkeja. Ylläoleva kuva minua ihmetyttää. Kaiken moskan keskeltä löytyi tämmönen terhakka orvokki, jossa lisäksi pieni kukkanuppu. Huomaatteko?  Onko tämä yksilö tosiaan voinut selvitä talven yli ja nyt on jo  kukkimassa? Asumme sentään Oulun korkeudella, ja lumet ovat tosiaan vasta sulamassa. Olisipa niin kiva saada joltakin kommenttia tähän.


Parin tunnin ulkoilun jälkeen Nellyäkin alkoi ramasemaan ja mikä sen ihanampaa kuin asettua aurinkoon lepäämään.

Tämmöinen oli tämä vapaapäivä. Ihmettelemistä taitaa riittää joka päivälle, kiva kun olet mukana !
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa ,
toivottelee
 Pia

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mitä onkaan tapahtunut viikon aikana


Palautellaan mieliin vähän viime viikon asioita...viikko sitten sunnuntaina oli näin paljon lunta...





.
 Viime sunnuntaina kehikosta näkyi vain kulmat...
Viime keväänä uudistimme mansikkapenkin. Paikka vaihtui hieman ja mies väsäsi laudoista oikein kehikon mansikoille. 




Ja tänään näyttää tältä... Kaikki lumi pois! Terhakoiltahan nuo mansikanlehdet näyttävät...äkkiseltään näyttää siltä, että hyvin on selvitty talven yli. Paljon on tehtävää, että saan tuon penkin putsattua siistiin kuntoon. Tänään oli aika kylmä päivä, joten joku toinen päivä sitten. Ehtiihän tässä vielä siivoushommiin. Rapsutettavaa riittää, vaikka ei olekkaan tämän isommasta pihasta kyse.




Jaa mutta mitä tulikaan istutettua viime kesänä? Enpä muistanut noita punaisia herukoita viime viikolla ollenkaan, kun olivat vielä lumen alla piilossa. Olipa iloinen yllätys...ja silmuja näyttää niissäkin olevan .




Silmäys perennapenkkiin paljastaa myös mielenkiintoisia asioita. Täytyy palautella mieleen kasvien nimet...käyttääköhän kukaan muu muistikirjaa oman pihansa kasvien nimistä?


Viime kesänä perustin pienen kivikkoryhmän perennapenkin kulmalle. Patjarikko näyttää myös voivan hyvin. Voi, että tämä kevät on ihanaa aikaa, kun saa todistaa uuden kasvun tuomaa  iloa ja voimaa. Minä ainakin  koen tämän voimaannuttavana asiana. Kamera paljastaa lisäksi kaikki pienet yksityiskohdat, joita ei muuten ehkä huomaakaan.


Mutta entäpä tämä omenapuu, silmäteräni. Eikö silmut olekkin jo selvästi pulleammat viime viikkoon verrattuna? Tarkastellaan jatkossa  tätä oksaa säännöllisin väliajoin. Yritän päivittää uutta kuvaa tästä oksasta vähintään viikon välein. Katsotaan mitä tapahtuu...

Paljon kiitoksia mielenkiinnosta ja oikein mukavaa viikon alkua!

Terveisin, Pia

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Puutarha heräilee talviunilta



Kevät tekee nyt tuloaan ihan tosissaan täällä Pohjois- Suomessakin. Sen voi aistia joka solulla.
Ihan selkeästi minussakin  on tapahtunut uusi herääminen, talviunet on nyt nukuttu ja on aika katsella ympärille uusin silmin. Niinpä ajattelin vähän uudistaa minun blogiani myös. Vuoden ajan olen kypsytellyt mitä tulen jatkossa tekemään tämän suhteen. Jatkossa aion keskittyä ainoastaan puutarha- asioihin ja luontoon. Saattaa olla, että välillä poikkean muihin aiheisiin, jos tulee tarvetta niistä kirjoittaa. Eli...tervetuloa jatkossa Evangeliinan maail... eikun PUUTARHAAN :)
Tein tässä eräänä päivänä kierroksen omalla pihallani ja oikein kameran takaa tutkin  läheltä mitä minun pienessä puutarhassani on alkanut tapahtua.
Äkkiseltään katsottuna aika karulta näytti vielä. Syksyllä istuttamani kanervat olivat aika surullinen näky varisevineen, rusehtavineen kukkineen mutta kameran takaa sain kuitenkin vangittua jotain mikä kiehtoi minua. Olen jo aikoja sitten oivaltanut sen, että rumakin voi olla kaunista. Kauneinkin kukkanen elää oman aikansa kertoen omaa tarinaansa. Kun tarina on kerrottu on aika poistua uusien tarinoiden tieltä.


Kevääntulosta ja valonmäärästä inspiroituneena ajattelin aloittaa pienimuotoisen seurannan siitä, mitä meidän pienessä puutarhassa tapahtuu vuoden mittaan. Haluan puhua puutarhasta, vaikka tämä meidän pieni piha on kooltaan vain noin 600 neliötä. Kyllä täältä kaikki puutarhan elementit löytyy, joten sallinette sen että puhun puutarhasta enkä pihasta.

Minulle mieluisin valo on aamuaurinko tai ilta- aurinko. Silloin värit näyttäytyvät luonnossa parhaimmilta. Valo luo jänniä ulottuvuuksia kasveihin ja koko ympäristön kokonaisuuteen. Päivänvalo on liian kova valo, jos haluaa saada kuviin tunnelmaa. Auringonnousunaika olisi se kaikkein paras aika lähteä liikenteeseen mutta pahus kun uni tahtoo voittaa ajoittain liikkeellelähtemisen. Saanko laittaa vuorotyläisen epäsäännöllisen elämän piikkiin. Mutta silloin kun olen ollut virkeä ja lähtenyt luontoon heti auringon noustua...nuo hetket ovat olleet niitä parhaita.


Takaisin tähän puutarhaan. Viime päivien aikana lumet ovat todenteolla saaneet kyytiä, lisävauhtia sulamiselle ovat antaneet sadekuurot. Nämä kuvat olen ottanut viime sunnuntaina (3.4), jolloin lunta oli pihalla aika reippaasti. Mukavia muotoja löytyi  asioitten ympäriltä, kuten tämä sydän tuulimyllyn ympärillä. sydämmellistä kevään tuloa varmaan tarkoittaa.

Miehen tekemä koirankoppi, jossa koira ei ole koskaan käynytkään vaan kissat.


Kaikenlaista talventörröttäjää löytyy pihalta mutta odotellaan vielä lumien sulamista. Voi sitä riemua kun  ensimmäisen kerran saa upottaa kyntensä multaan. Tuo koirankopin vieressä oleva lumipalloheisi minua surettaa. Siinä se on monta vuotta ihastuttanut valtavine kukintoineen vuodesta toiseen kunnes toissa kesänä tapahtui jotain. Joku sairaus kait iski pensaaseen kun lehdet menivät aivan surkean näköisiksi, kuin herkkää pitsiä. Viime kesänä luulin että selvittiin säikähdyksellä mutta kukinnon aikaan tapahtui sama kuin edellisenä vuonna. Lähes itku kurkussa leikkasin koko pensaan alas asti. Naapurin rouva lohdutti, että kyllä se vielä virkoaa. Hän on erittäin kokenut näissä asioissa, joten uskallan luottaa hänen sanaan.aika näyttää miten käy. Mutta onhan tuo surkean näköinen karahka...


Mansikka uinuu vielä lumen alla


Lintulaudan ehostusta


Lintujen ruokintaa olemme harrastaneet läpi talven. Jotain täytyy tehdä tällekkin asialle, koska olen vähän pettynyt kun lintulaudalle ei ole näkynyt koko talvena muita lintuja kuin talitinttejä ja harakoita... joskus orava...nyt tässä istuessani tuli mieleen, että syy saattaakin olla meidän kissassa!!! Niin tietenkin...eihän kukaan tule surmansuuhun vapaaehtoisesti...no niin, nyt katti saa pysyä sisällä. Tänä vuonna en todellakaan halua nähdä yhtään pupunraatoa enkä oravanraatoa meidän pihalla,,. mutta kissa on kissa, silläkin on oma luontonsa.

Kunhan tässä katselen vain...
Halusin kuvata tätä kaikkea karua, jotta paremmin avautuu mitä kohti olemme menossa.





Ja tässä se on. Jotain uutta on syntymässä. Keskellä lumen ja jään tämä pieni omenapuu puskee uutta elämää suurella voimalla. Haluaa näyttää, että vaikka syksyllä "kuolin pois", olen koko ajan ollut hengissä odottamassa hetkeä jolloin voin aloittaa uuden elämän valon voimasta.
Tästä voin ammentaa voimaa myös minä... ja sinä myös!
Ihanaa kesän odotusta sinulle, joka luet tätä! 
Terveisin Pia