Karua ja kaunista

Mukavaa tiistaipäivää. Tässä pläjäys kuvia Oulusta, Ainolanpuistosta.  

Puisto on nyt kauneimmillaan ja vehreimmillään, eräskin kamera on siellä ollut liikkeellä näinä päivinä.

Tässä ympäristössä kaikki näyttää kauniilta, kaikki ränsistynytkin.

Nyt näyttää ilma viilentyvän loppuviikkoa kohti, mutta lämpimiä kesäpäiviä odotellessa...

Valkeaa unelmaa

Valkeaa unelmaa riittää meidän kaupungissa ympäri vuoden... talvella lunta ja tällä hetkellä kaikki puut ja pensaat täpösen täynnä valkeita kukkasia.

Omenapuut notkuu .

Minne pään käännät, siellä ne katseen heti vangitsevat.

En voi olla koskettamatta.... tuoksu huumaa pään...

Kun kiertelen puistossa, kohta pistän pääni pensaaseen... tämä valkoinen kukka sekoittaa myös mun pään.
Niin pieni ja huomaamaton mutta kamera tallentaa joka kiekuran ja kukan terälehden.

Minulle kerrottiin, että tämä on Jasmiini. Ei ole vaikea sanoa, mikä on kaunein näkemäni kukka :)
Ihanaa kukkaloistoa toivon jokaiselle, luonnon omaa terapiaa kaikille aisteille.

Kesä on jo ovella

 Hei pitkästä aikaa. Toukokuu on jo lopuillaan ja luonto on hyvää vauhtia heräilemässä loistoonsa.
Muutamana päivänä olen nyt ehtinyt kiertelemään luonnossa kameran kanssa ja mitä kaikkea ihanaa tuolla ulkona onkaan tarjolla...

Vesistöjen ääret minua kiehtoo aina...

Upeita muotoja puissa, tämmöisiäkään urpuja en muista koskaan nähneeni... tai ei ole niin tullut ajateltua.
Nykyään kun liikun luonnossa, kaikki aistini ovat vastaanottavaisempia kuin ennen...

 Tiedän, että etelämpänä kesä on jo paljon pitemmällä kuin meillä täällä pohjoisessa.

Tässä näkyy tilanne eiliseltä päivältä. Tuomessa ja pihlajassa kukka vasta nupuillaan.

Monenlaisia nuppuja...

                                                         

Ja mikä ihana yllätys löytyi omalta pihalta... molemmat omenapuut täynnä kukan nuppuja..

Viime kesä meni ilman nupun nuppua... eikä siis yhtään omenaa...

Olen bongannut luonnossa jotakin muutakin... jotain sinne kuulumatonta tavaraa.

Ihminen on liikkunut siellä... ja jättänyt jälkensä...

                           Urpuja kuvatessani kameran linnssiin osui yhtäkkiä jotain outoa...

                                                        Tutin muotoinen urpu ;)

                                                Luonnossa piilee myös huumoria ♥

Synttärisankari

Virallisen epäviralliset 1- vuotiskuvat on nyt otettu meidän Nellystä.

Cape Hope Eden alias Nelly, syntynyt 10.4. 2013, juhlia vietetty perhepiirissä ♥♥♥

Ilimoja on pijellyt

Helmikuu vasta menossa ja mitä ihmettä tuolla ulkona tapahtuu? Mittari näyttää +6 astetta ja keli kuin huuhtikuussa konsanaan. Mitäköhän tastä seuraa...
Me pohojosen ihmiset oomma tottuneet tähän aikaan vuodesta metrin korkuisiin kinoksiin ja vähintäänkin kahdenkymmenen asteen pakkasiin. Luntakin täällä on vain juuri niin paljon, että maa peittyy, kinoksista ei ole tietoakaan.
Toisaalta tuntuu houkuttelevalta,  jos kevät tosiaan nyt on alkamassa mutta tuskinpa sentään näin aikaisin.
Nyt tekisi mieli kysyä säiden säätäjältä: MITÄ JÄBÄ DUUNAA??

P.S Hortonomi minussa on kovaa vauhtia heräilemässä; siemenet ja mukulat odottavat multaan pääsemistä :)

Nelly ja ensilumi

 

Päivä valkeni tänään kirjaimellisesti valkeana! Yöllä oli satanut esilumen ihan maahan asti ( mies mulle vitsaili tästä kommentista, ettei kait se välillekkään jää) :)

Nellylle (6 kk) tämä valkoinen unelma on ihan uutta ja ihmeellistä. Tätä täytyy saada lisää,

minkähänlaiset leikit tästä vielä saa aikaiseksi! Nelly oli kovasti hengessä mukana kun tein loput pihasiivoukset, ja välillä haettiin koirulia naapurista. Nyt on korkeammat aidat pihan ympärillä!

Loma on ollut antoisa vaikka enimmäkseen onkin mennyt ihan arkisten asioiden parissa. Mutta tyytyväisenä saan maanantaina taas aloittaa työt kun kaikki pakolliset hommat on tehty. Koululaisilla alkoi nyt syysloma, aikalailla saavat keksiä omaehtoista tekemistä. Luulen, että sekin voi olla nuorisolle ihan virkistäävää. Loma lomana, ovat sen ansainneet! Tämän illan aion nauttia kynttilänvalosta ja kerätä voimia läheisistäni ♥

MUKAVAA LAUANTAITA KAIKILLE ♥

Talviunille

Ihana vapaapäivä ja ihana retki mökille vanhempieni ja Nellyn kanssa. Mökillä nyt laitettu paikat kuntoon talvea odottamaan. Yllättävän monta asiaa täytyy ottaa huomioon, jotta paikat voi jättää talveksi oman onnensa nojaan.

Ilman lämpötila on jo huomattavasti laskenut ja ihan on kuin syksy konsanaan. Mökillä lämpötila ulkona +4 ja sisällä +3! Järvi oli aivan peilityyni, loistava sää tehdä rannalle nuotio ja paistella makkarat.

Vene kellottaa nyt kumollaan, soutelut on tältä kesältä soudeltu. Saattaa veneen alta joku mönkijä löytää oivan piilopaikan...

Karpalot olivat suolta kadonneet. Olisi edes näön vuoksi löytynyt muutama!   Mielenkiintoinen oli tämä koluttu puunrunko salaperäisine aukkoineen, tikkako lie ollut asialla, asukkaasta ei ole tietoa... eikä tullut kysyttyä, onko ketään kotona...

Kotimatkalla poikkesimme katsomassa historian havinaa. Taustalla näkyy vanha mylly- ja uittomuseo. Kaikessa karuudessaan näin paikassa jotain kaunista. Kuten kuvasta näkyy, siltakin on hyvää vauhtia rappeutumassa, kaiteitakin oli tippunut.

Sateen yllättäessä voi menna tämän laavun alle istuskelemaan, jotain täytyy tietenkin keksiä päälle suojaksi. Kyltissä luki, että tämä on Kalle Päätalon vonkapaikka, mitä lie tarkoittaakin...